Ja kun sanon ”kokeellinen”,

Seuraavaksi istuin ja seurasin, kuinka Knismes ja Gargales väittelivät rakastelun triviasta. Knismes on eläinkokeilla viisastunut ja tiivistää kaiken oleellisen, Gargales seuraa perässä huoramaisesti röhöttäen. wrap it up gargales thingys. Anna tyttösi pukeutua miten haluaa, minä en. Tämä on seksuaalipolitiikkani ydin.

Ilmausta ei kannata esittää plus-miinusmerkkiä käyttäen, eikä kehnoa vinoviivamuotia. Pääasia on, että et lyhennä. Ratkaisumallimme muistuttaa alustavaa ehdotusta, mutta on toteutukseltaan kustannustehokkaampi, so. vähennämme jokaiselta yli 30-vuotiaalta perheenisältä vartalon reisistä ylöspäin.

Minä sanon sinulle, että joku tulkitsee meitä. Tämä on tarpeetonta ja hämmentävää, sillä jättiläiset ovat a) taruolentoja

Jos ajattelet kotiloita julmimmalla tavalla, ajatteletko murskau-

tai ajattelevasi keilakotiloita vedenpinnan lävitse, koralliriutat

itseäsi, jolloin voit olla ajattelematta mitään. Halutessasi voit

vaihtaa nivelkotilot merileviin, poimit kourallisen, elastisiin

venymiin, jotka virtaavat kuin valaiden henget. Kotilot,

jotka voivat olla tai olematta kiertoilmauksia, jotka olet jo

polkenut murskaksi. Lithopomat ovat todellisuudessa

jotakin lohdutonta. Rantauduin vasten onnetonta ja kappaleita.

Minulle tuli huono olo, kun se heilutteli käsiä ja osoitteli

minua. Niin mikä? Se kuulosti sirkkeliltä, sillä sillä ei ollut

jäseniä, minä minä en kykene puhumaan tästä. Tavuni vaipuvat

kuten kouristeleva alumiini. Halutessasi voit korvata

lohduttomat kotilot epätoivoisilla ravuilla. Alumiinin

uppoavilla taloilla. Minun on mahdoton sanoa, sillä pääkalloni

on teleportannut päästäni. Entinen palloni tyhjenee kuin

”kokemus”. Hän, minämme, tuntee vartalollaan ruumiittomia

sormia, kuin naisen hengitystä. Naisten hengittävät sormet.

Tai avuttoman valaan. Merihirviöiden kitaan mahtuvat kaikki

maailman ydinjätteet ja -aseet, ryökäleet tulevat ja kostavat

liikapyydettyjen valaiden puolesta. Yritän ja yritän yhä vain

elää, mutta olen yhä ruumis. Tahdon kertoa, kuinka tahdoin

kertoa, että olen unohtanut, mitä olin unohtanut. Se kaikki on

vain kuvitelmaa, se kaikki on vain, se kaikki on se kaikki se.

Halutessani voin päättyä. Kyllä vain haluan päättyä. Esim.

kerrostalon ikkunat helähtävät, ja tuhoon tuomittu valtakunta

peittyy viimein tumman ja kylmää huokuvan meren äärettömän

vaahtopäisen sylin hyisen väräjävän pinnan ikuisen haudan-

hiljaisuuden, haudanhiljaisuuden,

Kasvatin hänen käsistään häkin. Pidensin sormiluut kaltereiksi. Kämmenistä muodostuivat katto ja lattia. Nimeän sen niveliäiseksi, tätä tarkempaa aikamuotoa ei ole. Kahdenkymmenen vuoden ajalta kirjan selkämyksissä tuhansien ihojen jäljet. Muistot kesältä jokin, höttöä ja kauneutta, hiekkaiset merivirrat kuin joet, lohkeilevat hiukset, lokit. Nautin kuohkeista äänistä: aallot sokeri riisi. Päivät alkavat rykivästä kattopellistä, tauoista, sään öistä. Kun koskee hiireen, ei voi syödä perunaa. Kun rottaan, naurista. Aasin on oltava punainen, elokuvan mustavalkoinen. Sekoitin sinut toiseen henkilöön, en siksi saapunut luoksesi, vaikka piti ja pidän sinusta, omalla tavallasi nautit keitettyjä juureksia. Vaikka kuinka monta mummoa tinttaamassa kattohuoneistossa loputtomiin. Jääteiden taivas (jäänteiden? Heidän kasvonsa näyttävät ampiaispesiltä. Toivon kaikesta sydämestäni, että saamme yhteyden vieraaseen sivilisaatioon vasta kasvettuamme huomattavasti enemmän ihmisinä. Silloin, ottaessamme vieraat vastaan uusin ja henkistynein ilmein, voivat muukalaiset disintegroida meidät sukupuuttoon. Mekaaninen pääni on ratkaissut kysymyksen. Kuvat päättyvät tähän. Kuvat loppuvat. Herään siihen, että olen itkenyt.

Poltettu malli

Toisen aivoitusten vinoutuvia päällekkäisiä
polkuja ei voi jäljentää. Hän laskostaa jäsenensä miekkojen
maidon päälle, hän kuuntelee vaatetettuja, pitkä-
hiuksisia fantasmeja. Kasvojen tunteikas rakenne.
Pisamoidun täydellinen synonyymi. Nainen
on helposti ruskettuva, naisen ulkotöiset kasvot.
Muiden hampaiden hälinä ja kuulustelun liha.
Nämä hampaat käyttävät valtaa, nämä silmät ovat
valtavan lopulliset. Kuin tahrattomat pyöreät.
Niiden helmiäispinta kuuluu kelloissa.
Ihmispaljouksia. Minä olin ensimmäisenä puhumassa
pyhimyksistä, minäkin haikailin kasvonilmeiden perään.
Piehtaroin epistaksiksessa. Ajattelin, kasvot
kertovat elimistä. Aikailin, kuinka sekuntien välille
mahtuu rajattomasti kipua. On mahdoton uskoa, ettei
ihminen kokisi silmänräpäyksissä rajattomasti. Siipeni
väriset. Liekit ovat soittorasia ympärilläni.
Kylkiluuni ja hampaani soinnut.

Rakas tappoi hänet vasaralla kuin pianon

Hän kutsui rakkaansa kartanoon, tapettiin, kankaaseen, parkettiin. Meillä kasvaa päässämme viidakoita, viidakkotapettia, diodinen kieleni kuljettaa hampaita kuin kielekkeitä.

Taloon, joka oli kuin koonnut itsensä, manautunut kasaan, imploosio. Hän kohtaa rakkaansa miimisesti ikkunassa. Meriiteistäni kirjoitan vain majuskelein. Arkkitehtoninen

noidankehä, vedensyöksijät, demonit. Tämä pohjaa Pythagoraan oppeihin, luuydin kiemurtaa selkärangan rippeissä kuin eksorkistinen bric-à-brac. Nikamat ovat omiani, kertoi

gargoili, vammauduin sotaretkillä halki keskiajan. Toledossa luin traditionaalista diaboliikkaa. Munat paljaina Danten skodassa, oli hauskaa eli ei. Andromalius, kroonisen vauras

Helvetin jaarli, surkeutensa jakava Asmodai, selibaattien katkaisija, sekä Kimaris, musta valo, gematrinen ympärileikkausveitsi ja skalpeeraaja. Haavat kiiltävät kuin halkaistut

ahvenet, iho muistuttaa kukkamaista kuviota. Olemukseni on siksi roteva, että olen koko ikäni pukeutunut painavimpiin olemassa oleviin haarniskoihin.

Yrittämisen mädät nimet, määreet ja äärimmäisyys väsyttävät. Kuinka keskustelisimme, jotta ymmärtäisimme toisiamme? Olemme sattuneet toisiimme sattumien viidakoissa

vaistonvaraisesti kuin eläimet, tai sävelet, huolimatta tulevaisuuksistamme on suudelmamme tuleva hetki hetki täydellistä kuvausta. Rakas kuljet asuntoni lävitse kuin Kuu.

Tähtilouhinta

Langatessani hampaita pärskyttelen verta ja aspektejani. Merkityserot ovat mittavia puhuttaessa mistä tahansa pärskimisestä, planeettojen välisistä kulmista, planeetan ja horisontin itäisen tai läntisen pään tai planeetan ja ylä- tai alakulminaation välisistä kulmasuhteista. Dentaalini ovat tummia ja lomittuvia. Minun siippani kutsuu minua korvayököksi, me intoudumme mitä oudoimmista asioista, groteskeista kaavoista ja vierauden analogioista. Sodimme käsityksiä vastaan, minä vastaan paskalla paskaan, hän irvikuvaa naiivia ivaa. Keskeisiä ovat materiaaliset asiat, esineet ja olennot, joissa ei ole dramaattista potentiaalia, esim. mummo. Keskeiset materiaalimme ovat superseokset ja amorfiset metallit. Unessa yhdisteleminen on telmimistä, alkioita, lemmitty demonini. Unelmoin yhä teoista. Minun prosodiani on tulosta pelosta ja suorittamisen pakosta, vasta lopun lähestyessä voin hyväksyä painotukseni sellaisina kuin ne ovat. Käyttäydyn kuin olisin jatkuvasti televisiossa, olen kauhean estynyt ihminen ja nielultani gastronomi, hallusinaationi; hallusinaationikin ovat arvatenkin jonkun sielunmaisemaa. Oppimistuloksiltaan lapsemme ovat maailman parhaita. Nyt avantgardistiset muksumme simuloivat luomista. Tämä ei ole normaali tilanne, kaipaan vain arkisia askareita ja olotiloja, esim. syöpäpotilaana oloa. Omainen on materiaalinen, eteerinen ja lutunen. Hetki porautui niin syvälle sisimpääni että sattui. Hetkiin sisältyy ihmeitä. Joskus pysyn hädin tuskin tolkuissani hektisen elämäni rytmissä. Mieluiten olisin käsittämättömän aliravittu tai ylipainoinen, tai molemmat, etenkin kumpikin. Käytän sidesanoja kuin -harsoja, haluan pornografisen tähtikartan, mittasuhteiltaan astronomista köyrimistä. Veistokselliset ja vastaansanomattomat, itse asiassa kertakaikkisen valtavat, kolossaaliset komposiittikauhat, joilla rouhia läpi veren ja Kuun munasolumaisen pinnan. Etsin punatukkaista, 23-vuotiasta, hoikkaa mutta muodokasta koloratuurisopraanoa. Minulla on lepakon ääniala ja akrobaattiset leukaraajat. Tositarkoituksella. Seuraavassa huoneessa reisien muotoiset aerogeelikulhot täyttyvät notkeilla ja viileillä väreillä. Sateessa höyryävä pelti on nolo kielikuva, kuten aaltoileva, kostea peilikuva. Jos on haettu mahdollisimman latteaa, lasten myötä meille avautui kokonaisia tunteiden mantereita. Poden syyllisyyttä, että makasin sängyssä mieheni tiskatessa, totta puhuen minulla ei ollut liiemmin kuumetta. En houraillut kuin metallilukoista ja aliluojista. Pyhä synodi totesi jo 1980-luvulla homoseksuaalien olevan ihmisiä. Abbedissalle fiktiota ei ole homoseksuaalisuudetta, homoseksuaalisuhteitta. Taas saa aitosuomalainen filosofinen zombi käyttäytyä niin kuin häpeäisi silmät päästään. Veden turkoosissa pintakalvossa sadoittain kauniita toukkia. Käsittelen eliniän dataa avuttomin mielin, alkulientä, olen refluksikko. Vaistoni sanoo, että tuo ulkonäöltään kulahtanut okkultisti on ensiluokkainen yrittäjä. Öisin haamuasiakkaat ryömivät hänen tajuntansa seinämiä, romahdukseen asti hänen elämänsä tempo oli maaninen. Kampaan hampaat, vien roskat postiin, minulla on mahdollisuus päästä, mahdollisuus pääni sisällä; haluan kairautua pääkallostani. Puhuttu kieli on linnunlaulun imitaatiota. Vasta lopun edessä voin hyväksyä tämän. Eleet ovat tietoa valosta ja heijastuksista. Rakennevirheet lihaa. On ihanan vapauttavaa oivaltaa.

Minä kantauduin pohjoiseen, mutta jäälautat leikkasivat jalkapohjani auki kuin pianon kielet. Jalkani olisi katkaistava polvista alaspäin, kertoivat ja amputoivat jupikit.

Minä kulkeuduin itään, mutta sotakentällä luojani sapelit pilkkoivat käsivarteni irti ja torsoni heitettiin punaiseen virtaan. Kaulariipuksestani juutuin ajopuuhun.

Minä rantauduin etelään, mutta vuosituhansia hiipuva alkukoti kiehautti silmäni kuopissaan. Koptilaiskristityt käärivät minut pellavaliinaan ja lattiahautaan.

Minä käännyin länteen, mutta asumuksemme pehmeni sedimenttiin, sisälmykseni ilmestyivät sinisin äänin, kivettyminen sylissäni, minä itsenäni, näytin

ystävilleni: elän nimissäsi, sisimmässäni lisääntyminen.

Vilpitön ja surullinen ele, kuin sammakko, joka yrittää pyyhkiä silmästä saippuaa. Pesuhuone on sementtiä ja hiljaa. Likistyn tarvittaessa kuin mikrokosmos, olen polynomi ja kokonainen kieleeni asti. Mitä tarkoittaa vauva? Vihreän synonyymit saavat minut voimaan

hyvin. Valtavat rammat tulevat rymisten alas portaita, hevoset katoavat (ilmansuuntia). Tuolloin valo oli sujuvan imelää; silloin oltiin vielä pellossa kasvaneita; en haluisi milloinkaan muuttaa pois pellosta. Ihohuokoset kuin appelsiinin pinta, silmä valuu valon spektriä,

tähtipilven läpi on mahdollista nähdä lukemattomia. Sinun outo huilusi täyttää makrokosmoksen, infra- ja ultraäänillä. Käytännössä minä en tunne yhtään mitään. Minä, joka olen muinaisia päiviä. Luova, luovin. Kysymyksiä hajumaailmasta: miksi helmikuussa on aina

kusiset paikat? Vauva tarkoittaa hauvaa, aina. En tiedä, kuinka konnalle lopulta kävi, mutta tapaus on kummitellut mielessäni koko aikuisiän. Kaikki luonnossa perustuu quincunx-kuvioon, jopa luonnossa maksaminen. Se ei vahingoita ketään, jos trollilta katkoo siivet,

mutta kuinka on sammakon laita, vaikka sammakoilla ei ole siipiä kuin unelmissani. Tämä on metafora yhdestä ihmiselämän syvällisimmistä tarkoituksista, nim. saada mahd. paljon possua. Lopetin miettimisen siihen ja lähdin heti pois, se on viime kädessä yleis-

Varjostukset

Luet näissä romanttis-lyyrisissä kuvitelmissa mm. ”Kaikki kirjallinen tuotantoni on syntynyt projisoimalla ventovieraille motiiveja.” Sieluistani nousevat tyylit, ansioluettelot, innostuneet ylistykset, suonistot. Tunnen rintalastassani immateriaalisen maailmanmestarin.

Kosteiden hiusten kuvioima kangas, satumainen; loputtomasti huomioita. Tässä valotuksessa vereni on irrelevanttia ja bioluminesoivaa. Kirkaslimaisten lapsieni silmäripset kuultavat kuin tuntosarvet. Kaikki itkevät, he ovat itkemässä äärelläni, rannallani

puiden ja epiteettien katveessa. Lehtien pehmeät kultaukset ovat armeliaan maisemamaalarin. Sisätiloissa avaamme tanssimaailman manuaalit, kertovat miesten ankarat kumarrukset. Näin puhui Antonius, seulonnan isä, nasevia lauseita veistävä muurari Raumalta,

maailmanmainetta nauttiva värivikainen snautseri. Sieraimet ovat unessa viisaat. Vesiaiheiden, läpinäkyvän tai maitomaisen lasin ja kiiltävän teräksen sommitelmat kuvastavat terminaalista rakkauttamme. Tämä luvanvarainen oireilu on mainitunlaisen ammattimaista,

vartalo pysyy liikkumatta, mutta tasapainoaistissa lainehtii. Liikkeitäni rajoittavat spiraaliluut, omalaatuiset ja -lakiset anatomiamme yhdessä; kruunut, korusilmä, marginaaliseksi, silmukat. Rintaliivit lakastuvat, sukkanauhani häviävät tummasilmäiseen nurkkaan.

Kaikki näistä tiloista avautuvat näkymät kirjaan. ”Tunnen rintalastassani . . . immateriaalisen”, mutisen. Salanimieni elämänratkaisut eivät tyydytä minua. Itsensä myymistä siirtymäkautena? Minimivaatimus universumille on transitiivinen sulkeuma.

Lämpöväreily

Poteminen on ylentävää, haluan olla loppunut ja toteeminen, höyrystyä tähtiin tai virtoihin. Tämä alkoi siitä, kun olin naurettavan masentunut) tämä lyhytkestomuistista. Poden mustan ja stringien etymologiaa. Vedet ovat kalvenneet, kuten lumikvartsia, kreikkalainen

jää; molukkirapujen muotoilun & syvyyden hahmottaminen käy vaikeaksi. Silmäluomeni ovat kiertyneet sisäänpäin, luomikourut, entropian luotisuora syöksyy hukuttavan syvään kylmiin. Suomuihin kätkeytyvä metallinen fauna. Demorari, moratorium, remora.

Sitten unohdamme tämän ja aloitamme kaiken alusta. Hiilijalanjälkensä tiedostava housuunpaskoja kaataa kahvin lattialle ja kertoo minulle, kuinka televisiolupatarkastajat soittelevat jatkuvasti, hengittävät syvään kuunnellen TV:n ääniä ja tulevat koputtamaan ovelle,

”Maailmantuskan” poteminen on ajan tuhlaamista koska se mitä täällä kulutat tai olet kuluttamatta ei vaikuta köyhien maiden Muista vain että et ole korvaamaton ja kuka sinua oikeasti Mitään ei kannata eikä pidä Anna lapsellesi paras mahdollinen ensivaikutelma, abortti.

Toisessa kokeessa valojuova kulkee pinnalla olevan erittäin ohuen sateenkaaren poikki. Tein sitä itsekin nuorena, mutta nyt kun elämä on oikeasti lyönyt parrulla päähän, kysyn itseltäni, voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin

Minusta on vaikea sanoa mitään järjellistä, pulssini on kuminen ja ylenantava. Poteminen, mietin, miettimeni, pidän itseäni automaattisesti yhdistelevänä. Otan käteeni ensimmäisen silmiin osuvan kirjan ja muodostan: lakkakerros tarttuu paperiin.

Aallot, haudat

                     vähä vähältä veden kotilomuodot

                                                          hiljalleen ajelehtivat vartalot

                              haudan silmäinen haltija täynnä hampaita, tähtien

                    maallista unta, arkisista sattumista, ihmisiä
                                                siluetteja. Pergamentin lukitsemat kylkiluut, lihas-

    kouristuksia itämaisissa saleissa, arkaaista, arkaaista . . .

                                                                             ruosteessa kankaasta, harsitusta, kourista . . .

                                karistan verta vuotavat hyväilysi
                                                              sormet hitaasti kourassani . . .

             raoista näen verhotut kevätuhrit, kehäkukkia . . .

       helyt varisevat, kuolleiden leivät . . .

                              silitän koiran kiiltävää kaulaa ja . . .

          kaukana rakeista taivasta . . .

                                                       kuin mehiläiset, viikatteet, haivenet . . .

                                     perheeni puhdistaa ja koristelee . . .

                                                                                      tuntemattomana, auttamattomana . . .

                               jaan katveet, otsakorut, korjaan . . .

                                                           elot, olot, huolet, ta . . .
            selkeä, sokea, musta . . .
                                                                                                kiviset hihat ja vanhat . . .

                                 ruumis, hetkellä kau . . .

                                                                                        aallot, haudat . . .

                 rit viver veret . . .

                                                                vanva keman aal . . .

                                           luut kuin liset . . .

                                                                                   misleit kiil . . .
                                                                                                                          maal teet ruos . . .
                         taas li ranta . . .
                                                            hau hatot har . . .

                                                     ta, ta, ta . . .
               sor sosis silsia . . .


                                                                                          ar, ar aal . . .

Kun he kertoivat siitä minulle, minä melkein itkin. Kyynelnesteeni valui miltei alaluomeni yli, mateli likipitäen valtoimenaan, panimovettä Kiialle, denimvirtsatiet. När något inte går som jag vill gråter jag av frustration. Tahdoin vain tehdä suunnitelmia! Suunnitella ja toteuttaa asiakaslähtöisesti toisille heidän näköisiään unelmia. Näin yksinkertainen on onnellisuuteni resepti, ja onnellisuusreseptini ansiosta saan erinomaista palvelua Puerto Ricon (pari tuntia lässytystä). Tätä on syödä salaattikebab kertakäyttötuopista? Olen vetelöitynyt ja innokas, tiedätkö mitä tarvitsen? Varmasti? Vedä eteeni keltaiset verhot & leikkaus toiseen kohtaukseen. Vielä saa taulukkonäätäkin hoitaa ihania neitoja, ostaa kaiken; nousen johtoportaita, saan sydäntauteja, rakkaudentyötä, spastinen uni, pneumonioita. Jo vain, ce n’est rien. Jag tycker att det är faktiskt lättare.

Science! I love it. Kaipaatko uutta ajateltavaa — vihannesmyymälöissä? Kysyn vidsikkäästi pyyntipäivää vaikka itse sanonkin men ingen skrattade åt saken. Pitäisikö minun? Haluan maatua. Yhtäjaksoinen syksy, huulet savea ja sanatyyppejä, silmät hajonneet, lehtiä. Seuraavaksi oksennamme kotiloita.

Vaikka maailma muistaisi sinut vain paskana tohtori Manhattan -kopiona olet alati sydämessäni Hopeasurffari. Vaikka tulevat sukupolvet eivät pitäisi osapuilleen ihanaa ulkonäköäsi ja valoa nopeampaa lainelautaasi yhtä suurenmoisena ylistyksenä ihmisen luovuudelle kuin syntezoidi Visionia, vaikka rintapatsaasi näyttäisi upealta Lauttasaaressa ja tansanialaisessa raastuvassa olet minulle kulttuurin korkein luomus ja kovempi kuin metsurin olutkori! Vaikka esiintyisit nimellä Hopeanhohtoinen Lainelautailija, vaikka Arishem ja Exitar työntäis sun pään teroittimeen, vaikka syöksyisit ilmakehästä Parkanoon ilman jälkeäkään hämmästyttävästä viehätysvoimastasi ja seisoisit tyhmistävästi persujen vaikka puoluetoimistossa ja puolimetristen Espoossa ja vaikka haluaisin barometrin iltajuomisia ja jumalaisen anatomiasi muotoisen vibraattorin olen sinun jos olet minun Hopeasurffari minä lähetän Madeiralta paljon sydämmiä Maata kiertävälle radalle:

Ravut koskettelevat tuntikausia toistensa ”kasvoja”. Ravut vierekkäin ja koskettelet kasvojani.
Ihon väriaineet ja reaktiot, look, onkaloita ja melankolia, huumatun kasvojen ikonisuus.


Lähestymme Rotoruan kuumia lähteitä hitaasti, hieraattisesti. Jalkapohjiin jauhautuva kirkas
oranssi, jalkapöydän kivisuonet. Kambrikauden rakkauteni, polyrytminen trilobiitti.


Tästä kulmasta eläimemme näyttää oktaedrilta, elämämme obduktiolta. Ortografinen projektio.
Tuo sininen onkalo muistuttaa linnun nokkaa, näin vihreää yksilöä en olekaan nähnyt.


Suuret silmät, ehkä verkkosilmät; luultavasti hyvä näkö. Pääosan alapinnalla sijaitseva suu
osin pyöreä, reuna hammastettu; kaksi suun edestä erkanevaa, kaarevaa uloketta.


Lähteiden vesipatsaat ja -veistokset ennen ajanlaskun alkua. Asteittainen paluu nykyhetkeen.
Aktivoin, voidun, hyperaktiivinen ja sadasosasekunnissa siivittyminen, linnunräpäys,


Lasialtaaseen putoavat jalkaterä-, käsi- ja sormiproteesit. Vesi pakkautuu ja lainehtii, kuplat
pursuavat sormien lomitse pehmeästi kuin vanutupot muovipakkauksessa. Tyhjäksi


jäänyt ravun kuori

MANDY BELL on tämän hurmaavan pubin säteilevä vuokraemäntä. Rouva Bell opettaa 80-vuotiaanakin soveltavaa kinesiologiaa. Paikalla on myös Mandy Bellin suosikkilääkäri, Mandy on kahden nokkelan lapsen äiti ja kolmannen näppärä imettäjä, hän johtaa palkittua ceilidh-kuoroa ja kamariorkesteria. Mandy on täynnä. Hän pelkää: tukipohjallisia kuuroja pohjukaissuolta huolia viemäreitä astmaa Eläinlääkäri Bellin erikoisalaa ovat Criffel-vuoren luonto ja eläimet. Maailman poronhoitajien liiton puhenainen Mandy Bell on sitä mieltä, rouva Bellin uimakerho kokoontuu kolme kertaa viikossa, tänään Flynn kertoo hänelle häpeällisimmän salaisuutensa. Mandyn Windows kaatui viimeistä kertaa. Hän on kokeillut: improvisaatiota pahantekoa vaatteitani dubbausta sinappikylpyjä koreografiaa Mandy on ”girl on top”. Rouva Bellin käsilaukku on täynnä polkkaporsaita, hän on viehättävä 150-senttinen signeerattu posliinifiguuri, mandybell, maxilla, labia, labrum. Mandy ei olisi uskonut vanhentuvansa näin arvokkaasti, hänen

”Hissi rikki” Miksi pitikin! Frigidi
Miss Rimini itki sinisin silmin.
Mimmi tilitti: kihtini iski! Kriisiini
litkin viinin, vikisin Smithsin biisin;
Bibi-piskinikin inisi. Linssini kiilsi.
Pitimiksi tiristin hirvipihvin.


Riski miliisi Philip hiipi vinttiin,
kiinnitti, liitti, kiristi, hissi kiiti! Miss
Rimini kiitti intiimisti. Iisi piisi,
virnisti miliisi. Niin vihittiin Philipiin
siviilisti missi-Iris. Pirtin hirsiin
siinsi. Hiiri vilisti, tilhi piipitti.


Knihtini, prinssini! itki Iris liki
pinkkiin piknikvilttiin. Liitit nimiisi,
silti livistit. Iskit Kiimingin Sinin!
Philip kiisti villisti. Iris intti: Silmiini
pissit! Pilisi kipitti kiikkiin; imit Sinin
HIV:n. Irti! Shittisi riitti!

Vuonna nanokupla sain merkittävän hyödyn ja aivohalvauksen. Tietokonekerroskuvat päästäni viihdyttävät minua kuten jäsenten liikkeet hermostunutta lasta. Poikani tuottaa pakkoliikkeitä ärsyttävyyteen asti, hän kanavoi, kaikki on kiellettyjen sanojen listalla. Jalkakäytävällä mykkäelokuvallisia ajo-ohjeita. Käsimerkkien tarkkailu miellyttää minua, alkumerkitykset kommunikoidaan kielettömillä eleillä. Yläruumiini elämäkerta.

ymmärrätkö sä/ että valheistasi sun/ mun sydämeeni arpi jää

En osaa radion kieltä, näen neidoissa kolareita. Malarialääkkeet ja muut käytännön hommat olen hoitanut, tutut kyllä järkyttyivät, eikö se ole barbaarien maa? Olen tavallaan valmis, mutta kuitenkaan en. Pensaiden sivuttaisliike pikakelauksella. Minua tyydyttää nähdä huone, tuoli ja pöytä, voin järjestää huonekalut haluamallani tavalla, sisustaa, istua, kannattelen tuolia, lojun kummallakin, saatan pilkkoa. Suhtaudun poikaani, lapsilukkoihin,

salaovia, ansalankaa, sakaramiinoja, panostettuja leluja, lasimurskaa, myrkkyneuloja, syttyviä nesteitä, nauloja. pyytimet, jalkanarut, permit, satimet, loukut. Ilmaisuni repeilee paikoin.

                                                                         Mitä tiedämme Vivian-serkkumme lahja-
                                                                         Porschesta? Ei mitään mystistä, vaikka kuinka
                                                                         yrittäisi etsiä. Ilmeikäs Lontoo on vangittu
                                                                         kaikkiin otoksiin ilmeettömästi. Miltä luulet
                                                                         että minusta tuntuu? Paras vain ulista jotain
                                                                         sekavaa sairauksistasi. Hyvästit kilpirauhaselle!
Lukkiutuminen vessaan kuten elokuvassa,
sulkeutuminen elokuvavessaan. Vivian-serkku
tässä terve olen elokuvissa. Ole hyvä ja jätä
minulle viesti äänimerkin kuultuasi, pyydän,
nämä äänet ovat ainoa mielekäs kontaktini
kanssaihmisiin. Ole kiltti ja puhu minulle
                                                                         Oletko ajatellut, että alan vaihtaminen tekisi
                                                                         sinulle hyvää? Insinööreillä on kaikki
                                                                         edellytykset ymmärtää kipuasi. Insinööri hellii
                                                                         haavojasi, tyrehdyttää verenvuotosi, lastoittaa
                                                                         jäsenesi, käärii sinut sideharsoon, operoi
                                                                         vammasi, auttaa sinua virtsaamaan ja viettää
                                                                         kanssasi laatuaikaa. Insinöörit ovat kanssa-
                                                                         ihmisistä myötämielisimpiä, he eivät todellakaan
                                                                         ole sienipäissään, eivät koskaan taivuttaisi
                                                                         putkiremonttia huumorioopperaksi. Sinut on
                                                                         kutsuttu dipsodi-insinöörien maahan!
Sattuneesta syystä en voi olla hymyilemättä.
Syyttä anastettu lasisilmäni lipsahti lasiin ja
lopputulos onkin jo tiedossa, salissa laamanni
Patrik tarrautui sydänalaansa ja veti myös
vaimonsa parkettilattiaan
                                                                         Unelmoitko joskus, että se oikea tulee ja vie sinut
                                                                         pois tästä kaikesta? että hallitsisit itsesi stressi-
                                                                         tilanteissa? edes hiukan? kilpailevasi komealla
                                                                         voikolla kilpakosijasi kanssa? ajasta ja rajat-
                                                                         tomista mahdollisuuksista kokeilla erilaisia
                                                                         sisustusvaihtoehtoja? maailmasta, jossa kaikki
                                                                         muut motoristit ovat väärässä? jossa kaikki
                                                                         motoristit ovat vaarassa? tutustuvasi kauniisiin
                                                                         ja laadukkaisiin kylpytekstiileihin kotonasi,
                                                                         työpaikalla, saunassa, terassilla, mökillä jne.?
Yksi henkilö tykkää tästä

Kaikesta voi oppia pitämään. Kaikkeen tottuu. Yritän tottua kaikkeen iPodilla. Tapahtumat kuluvat, makupalat hupenevat, mistä elämänilo ja märzenit, well just harry your a wizard. Tapahtumakulut ovat tuttuja, minä olen esim. ajatuksia, haluan ison tappelun, pippelin ja chopperin.

Oikeastaan hakkasin Nintendoa koko ala-asteen ja päädyin tähän kuunnelmaan kuin sattumalta.

Totuin jo pienenä pienoihin, pianoon, painooni, panoihin. Olin monessakin mielessä ongelmallinen tapaus, ruuat ei uponneet sitten millään, olen myös viillellyt ja teen sitä yhä. Röökasin esikoulussa aidan takana metsässä, hyvin naughty, nought, nigh none. Kopeloimme toisiamme nurmikentällä ja naimme kokeeksi suojatiellä, kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Cheezburger ei ole teknisesti kummoinen, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi, lolcat-mulkut. Kaikesta voi oppia, listen hagrid im not a fuckin wizard, olen skandaalimainen, sireenit liimautuvat tärykalvoille kuin sideharsot ja jokin vuotaa, yritän olla kuolaamatta ihan hillittömästi mutta näköjään turhaan.

Ymmärrätkö reitittimiä? Olen aikaani nähden varsin edistyksellinen, kasvoillani on hievahtamaton, sydämellinen ilme. Kaikkeen tottuu.

iät, ikinä. Millaisia kuvia sinun unelmaseinälläsi on? Be a Bambie, iloinen pieni säästö, safarin johtaja puolisoineen, keskustele maahanmuutosta (0 viestiä), mansardikatto. Olet gynoidi bukkake-kuningattareni, tahdon pitää sinua hyvänä. Oletko varma, että haluat poistaa tämän tekstin?

Haluan syödä uuden vuoden krapulassa. haluan namia. Vietmania.
haluan syödä kissani, kaappasin sen ja aloin jo tunkemaan sitä
suuhuni, vakava ongelma vai onko mulla nälkä, soimaamisen
sijaan lupaan hihitellä ja kapinoida välillä auktoriteetteja vastaan.
wicked. Laihdun tavoitteeni mukaisesti ja päivän energiavaje jää
samaksi kuin unelmani. Olen raskaana ja haluan syödä Pirkka-
pyykinpesujauhetta, haluan sirotella sitä joulutorttujeni päälle ja
työntää ne lasteni silmiin, uutta mietoa, hajusteetonta pesunestettä
silmiin, mua ahdistaa, haluan kaikki ulos täältä, ja hedelmät minun
pitäisi jäädä ja onko hedelmä enemmän. Sen avulla voi päästä
tiukkaan kesäkuntoon. Vaatemallin lantion voi rusentaa kuin
pähkinän, voi katkoa kanalta jäsenet kuin keitetyt luut. Jos tämä
ryhmä saa 10 jäsentä, lupaan syödä pullon jaloviinaa, painan
pullonpohjalinssit pornosti ruokatorveen ja lupaan enemmän vettä
vuonna 2011. Haluan syödä tuettua lomaa, enchilladoja, en parane
myöhemmälläkään iällä; jos Apophis osuu tänne elinaikanani,
lupaan, etten tunne huonoa omaatuntoa meikittömyydestä. Toivon
pärjääväni tietoverkkorikoksilla ja yhdellä kitaralla. Annan
rakkauslaulujen ja -elokuvien voimistaa yksinäisyyden kokemustani
maalla, taksijonossa ja sohvalla.