28. huhtikuuta 2011

Vauvioita

Auringossa surisen autuaasti ja lähtemättömästi. Uneksin
nuolista, viidakon nopeista juovikkaista
Vääristymien ihmeelliset verkot ovat kielen
ja ajattelun ekonomiaa. Auringon

•◦∙•●••∙◦∙•●•∙•◦∙●•●•∙◦∙●•∙◦∙●∙•◦∙•∙••●◦

saksittu ellipsi, aistin
pilvet kuoriessani satsumaa. Onko appelsiini kategoria?
Vakavimmat ongelmistani ovat anosmia ja ageusia.
Kuulematon eli kuuro, näkemätön eli sokea, puheeton eli mykkä
ihminen eli vammoineenkin kokonaisen elämän.

”puuttuu mm. infrapuna- ja värähtelyaisti
  sähköaisti, ultraviolettinäkö
  magneettikenttäaisti, pistesilmä, telepatia
  psykokinesia, radiestesia”

Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen.
Silmä luhistuu mahdottomuuteensa, ärsyke tai ripsi,
ennen pitkää elollinen ruskettuu kuoliaaksi.

Sellaisia lauluja minä näen. Toisinaan
olen harrastanut psyykkisiä riippuvuuksia.
Seksuaalisuus riippuu psyykkisestä näkökulmasta,
kamanveto ja seksi ovat siitä humoristisia

koestamoja; monistumme ja kierrymme, esim.


outologia

Ihminen on puutostila.
Hän joi päivittäin litran pakurikääpäteetä ja maksoi kaiken hopeakolikoilla.
Hänen kaleeriorjan hymynsä on jäänyt lähtemättömästi
kirjoittaa paimenrunoja myöhästyneissä junissa ja sulavasti
hän on omintakeinen kotirouva kovaankin käyttöön.

Kadut ovat mutkattomia, ongelmattomia, kuolemassa
tilhet jatkuvat lastenvaunuiksi, äiti työntää
vaunut verhoihin, tuulessa

lintumuovia, maassa
kukkia ja malleja

savesta, kukkia ja mallintaa

Nyt Erkki ”Ereshkigal” Kallio ja sananen valtameren elämästä.

Motivoin itseäni päivittäin ulkohuoneissa, helikoptereissa.
Ennennäkemätön hallitsee maisemaani.
Kokonaisvaikutelma on minusta pyhäinhäväistys.
Näkymätön eli ilmiselvä ei ole ilmaistavissa
Vauvioita ja muita kevtomuksia. Meri on uneni

aina uni, ainoani

19. huhtikuuta 2011

Kylpyhyeena

Kutsu minua pakokeinoksi. Kutsu hiuksillaan
kuristetuksi naiseksi kutsu sisään kutsu ulos

Kätkin sen pyykin joukkoon
sen siihen lammikkoon. Kutsu vaarallisimmaksi
tapaamaksesi henkilöksi, panikoin
kylpyhuoneen peilissä aamuyöllä
Kylpyhyeenan pielissä.
Jos ajatus on kielen virus, perhosia kalloja
onkaloita perhoskaloja laser-

kasvojesi taajuutta. Tajuttomat ilmeesi.

Riutan kivillä morfologiset urokset
karjahtelevat. Soitimen liikkeet ovat mieleeni
tuovat kalliomaalauksen ritualisoidut amebat.

hiuksia

”Vapaasti dissosioivan” kaltaiset leikit
kannattaisi googlata ennen paperille asettelua

hiuksiaan pesevän naisen kasvojen
edessä virta kuin antropomorfinen vihreä.
Hallitsen aikaa ja supersäikeitä.
Maailmankaikkeus kerrallaan minä kiedon kaulaan

supern
uora
supern
yöri
supern
uori
supern
öyrä
superr
ihma
superi
hra
superk
ierre
supert
unkea
superp
ujottaa
superp
uskea

silmien editse sarjallisia kuvakulmia, näkökulma-
tutkielmia kuin lumen tuulettamia, sisäkkäisiä
kehiä. Sisällä nainen on kissan oleskelua ja hiljaista.
Hänen eleensä tarttuvat, sisään-

hengitys, hiuksia

, kirospasmit. Pyörähdysperspektiivi tekee tästäkin
syvyysvaikutelmasta vaikutelmamman. Sätkivä
nukke, korko kohtaako pöydänjalkako ruukku

Ja niin siinä kävi, että minusta tuli osaston paras narttu. Hirvien
sarvet kalahtavat.

16. huhtikuuta 2011

Vastaako painovoima tavanomaista kokemusta?


Putosin yhden kahden kolmen hahmon kanssa. Olimme riittävän kaukana maanpinnasta painaaksemme mieleen toistemme kasvonpiirteet. Jos maata oli ylipäätään olemassa. Olisi ollut hauska vaihtaa ajatuksia, mutta puhe on loppunopeudessa mahdotonta. Harkitsin yksinkertaisen elekielen etablointia. Toisaalta, mitä me olisimme viestineet? Joko? OK:ko? Putouksen vastustamaton fakta yhdisti meitä kuin syvällinen keskustelu kasvokkain. Mitä tulee kynttilän liekkiin, mitä siinä kuuluu, jos on tarpeeksi lähellä? Jokainen meistä keskittyi suunnistamme keskeisimpään. Odotimme pilvien hälvenevän, peläten etäisyyttä ja lopullista tietoisuutta. Verisuonisto, se on laineiden pysäytyskuva, elollinen laineisto. Onko kirjoitus ampumista seksuaalisempaa? Tulin myös ajatelleeksi, että hälvenemisen sijaan pilvet koskettaisivat maata. Yhteinen kokemuksemme päättyisi tiedostamatta, antiklimaattisesti tömähdyksinä purskahduksina



Tein mielessäni laskutoimituksia.



Näin ahtaassa tilassa en ole ollut. Tai en muista. Kiviseinät ovat joka tapauksessa kaukana kohdun lämmöstä. Makuuasento olisi ehdottomasti pahempi; kuka ei ole herännyt hiestä märkänä elävältä hautaamisen jäljiltä? Sinä? Minut on armeliaasti muurattu pystyasentoon. Leikittelin ajatuksella, että luurankoni valvoisi vuosisatoja kiventäyteisten ilmansuuntien ympäröimänä. Kasvojeni kelmeä puute pelästyttäisi tulevaisuuden arkeologin. Mutta, vaikka en mahdukaan kääntymään viimeisessä huoneessani, luuni sortuvat ennen pitkää romuksi siihen, missä nilkkani yrittävät liikkua. Merenpohjan puinen hylky. Syy sille, miksi selkounia halutaan nähdä on, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde. Fantasioin myös, että seinään olisi muurattu toisia, kiven yhtäläisesti mykistämiä vankeja. Tunsin syvää yhteenkuuluvuutta. Onko merenpohjassa taloja? Pinnanalaisessa valossa näen unta, unia stalaktiiteista



Lapset ryömivät silmistä sisään.

7. huhtikuuta 2011

Vanth

on maailmanpuuta tukeva ktooninen vaijeri.
Pitkittäissuuntaiset tukivaijerit haruspekseja.
Oksat, joita Vanth kannattelee, kantavat
hedelmiä, jotka tekevät syöjästään kuolemattoman.

Omnitroninen ja maloriakinen Persipnei
tarvitsee uudet nilkat

tehtäväsi on noutaa komponentit
valkoisia myrkkypilviä röyhtäilevän
megamadon kidasta

Tällä välin planeetat tekivät määrättyjä liikkeitään. Napa-alueet liikkuivat vetten päällä; maa kohosi ja laski paljastaen hypnoottisia laaksoja. Tämä on vanha tarina, mutta kerron sen joka tapauksessa.

Neuroniruoskaa heiluttava puolialaston
metabarbaari turkissaappaissa
pakenee Troijan pyörällä feeniks-
lintu matkassaan

Riskit olivat varteenotettavat. Saatoin livahtaa valtakuntaan vain, jos tämä kultasydäminen paimentyttö pelastaisi minut sulttaanin hyperpeitsin aseistautuneilta sotilaspartioilta oman henkensä uhalla. Saatoinko yhä luottaa valtakunnan paimentyttöyteen?

batonokratia

Vaikka en ymmärtänyt neidon puheenpartta, hänen eleensä kielivät sanoja selvemmin: Katso taaksesi! Ainoa keinomme on naamioida sinut linnunpelätiksi, ja epätoivoinen riisuutumisesi yhteisen vaaramme hetkellä voi johtaa jälkeenpäin mitä vaivaannuttavimpaan

Je n’impose rien, j’expose. Vastasin katseellani olevani ennen kaikkea un gentilhomme, joka, saatettuaan huippusalaisen tehtävänsä päätökseen, veisi sinut kauas pois tästä kaikesta, jos vain haluaisit niin, sillä minun oli tunnustettava, että yhteiset hetkemme olivat saaneet sydämeni

Mitä kertovat nano-ohjukset, levitoivat silmät ja
halmaa pelaava kreikkalainen kirurgi vuodesta 1913?
Onko ikivanhojen aarnihautojen salaisuus,

johon mennessä kaikki mahdollisuudet päätyä luontoon oli tyrehdytetty. Sillä, aiheellisesti todettiin, ”luonto” on vieraantumista tuottava käsite. Meidän tulee pikemminkin suhtautua ympäristöömme aivan kuin emme suhtautuisi siihen.

Kuvittele itsesi ulkoilmaan, avaruuden alle. Galaksin astronominen massa päälläsi . . .

Kirjailija tässä terve. Elämäsi oikeassa
maailmassa on tästä lähtien oleva hitusen
siedettävämpää