3. heinäkuuta 2009

Täytyyhän olla suotimia, suodattamaton sekunti ärsykeketjuja sarja proteusmaisia kiertoratoja. Vatkaan jalkoja kesken avaruuskävelyn, voiko sanoa alkiorakkulan kuoriutuvan, lehtien osallistuvan pihlajan varteen, rinnastavani painovoimattomuuden = sikiövaiheen (aikuisiällä jatkaa kiinnittymistä kohdun seinämään jne.) Pää napsahtaa kuorimaisesti kamanaan, onko hän ottanut jotain, onko a) tyytymätön tämänhetkiseen suodatustasoon, b) nautiskellut siltoja ylittäessään heittäytymisellä, 2) mitä tarkoittavat puhuttaessa nukleiinihapoista a) sulamislämpötila, b) palindrominen sekvenssi, c) hiuspinnirakenne, sekä d) kolmoishelix? Maailmankuvat ja yritykset ymmärtää toisiamme ovat ristiriidassa, äly hajautettuna lihaksistoon, mikroilmeisiisi, yhtäkkiseen inkivääriin, voyeristisiin kuvapintoihin, panemista kuin puhkeamista, säärellä väre: polulle lehtimäistä valoa, näyttöpäätteelle, vaikuttimiimme tai vastuisiimme, jalat osina maailmaa. Kimalainen (voiko sanoa) suunnistaa käyttäen valon heijastuskulmia, ikkunalasilta pois sattumalta.