Vilpitön ja surullinen ele, kuin sammakko, joka yrittää pyyhkiä silmästä saippuaa. Pesuhuone on sementtiä ja hiljaa. Likistyn tarvittaessa kuin mikrokosmos, olen polynomi ja kokonainen kieleeni asti. Mitä tarkoittaa vauva? Vihreän synonyymit saavat minut voimaan

hyvin. Valtavat rammat tulevat rymisten alas portaita, hevoset katoavat (ilmansuuntia). Tuolloin valo oli sujuvan imelää; silloin oltiin vielä pellossa kasvaneita; en haluisi milloinkaan muuttaa pois pellosta. Ihohuokoset kuin appelsiinin pinta, silmä valuu valon spektriä,

tähtipilven läpi on mahdollista nähdä lukemattomia. Sinun outo huilusi täyttää makrokosmoksen, infra- ja ultraäänillä. Käytännössä minä en tunne yhtään mitään. Minä, joka olen muinaisia päiviä. Luova, luovin. Kysymyksiä hajumaailmasta: miksi helmikuussa on aina

kusiset paikat? Vauva tarkoittaa hauvaa, aina. En tiedä, kuinka konnalle lopulta kävi, mutta tapaus on kummitellut mielessäni koko aikuisiän. Kaikki luonnossa perustuu quincunx-kuvioon, jopa luonnossa maksaminen. Se ei vahingoita ketään, jos trollilta katkoo siivet,

mutta kuinka on sammakon laita, vaikka sammakoilla ei ole siipiä kuin unelmissani. Tämä on metafora yhdestä ihmiselämän syvällisimmistä tarkoituksista, nim. saada mahd. paljon possua. Lopetin miettimisen siihen ja lähdin heti pois, se on viime kädessä yleis-

Varjostukset

Luet näissä romanttis-lyyrisissä kuvitelmissa mm. ”Kaikki kirjallinen tuotantoni on syntynyt projisoimalla ventovieraille motiiveja.” Sieluistani nousevat tyylit, ansioluettelot, innostuneet ylistykset, suonistot. Tunnen rintalastassani immateriaalisen maailmanmestarin.

Kosteiden hiusten kuvioima kangas, satumainen; loputtomasti huomioita. Tässä valotuksessa vereni on irrelevanttia ja bioluminesoivaa. Kirkaslimaisten lapsieni silmäripset kuultavat kuin tuntosarvet. Kaikki itkevät, he ovat itkemässä äärelläni, rannallani

puiden ja epiteettien katveessa. Lehtien pehmeät kultaukset ovat armeliaan maisemamaalarin. Sisätiloissa avaamme tanssimaailman manuaalit, kertovat miesten ankarat kumarrukset. Näin puhui Antonius, seulonnan isä, nasevia lauseita veistävä muurari Raumalta,

maailmanmainetta nauttiva värivikainen snautseri. Sieraimet ovat unessa viisaat. Vesiaiheiden, läpinäkyvän tai maitomaisen lasin ja kiiltävän teräksen sommitelmat kuvastavat terminaalista rakkauttamme. Tämä luvanvarainen oireilu on mainitunlaisen ammattimaista,

vartalo pysyy liikkumatta, mutta tasapainoaistissa lainehtii. Liikkeitäni rajoittavat spiraaliluut, omalaatuiset ja -lakiset anatomiamme yhdessä; kruunut, korusilmä, marginaaliseksi, silmukat. Rintaliivit lakastuvat, sukkanauhani häviävät tummasilmäiseen nurkkaan.

Kaikki näistä tiloista avautuvat näkymät kirjaan. ”Tunnen rintalastassani . . . immateriaalisen”, mutisen. Salanimieni elämänratkaisut eivät tyydytä minua. Itsensä myymistä siirtymäkautena? Minimivaatimus universumille on transitiivinen sulkeuma.

Lämpöväreily

Poteminen on ylentävää, haluan olla loppunut ja toteeminen, höyrystyä tähtiin tai virtoihin. Tämä alkoi siitä, kun olin naurettavan masentunut) tämä lyhytkestomuistista. Poden mustan ja stringien etymologiaa. Vedet ovat kalvenneet, kuten lumikvartsia, kreikkalainen

jää; molukkirapujen muotoilun & syvyyden hahmottaminen käy vaikeaksi. Silmäluomeni ovat kiertyneet sisäänpäin, luomikourut, entropian luotisuora syöksyy hukuttavan syvään kylmiin. Suomuihin kätkeytyvä metallinen fauna. Demorari, moratorium, remora.

Sitten unohdamme tämän ja aloitamme kaiken alusta. Hiilijalanjälkensä tiedostava housuunpaskoja kaataa kahvin lattialle ja kertoo minulle, kuinka televisiolupatarkastajat soittelevat jatkuvasti, hengittävät syvään kuunnellen TV:n ääniä ja tulevat koputtamaan ovelle,

”Maailmantuskan” poteminen on ajan tuhlaamista koska se mitä täällä kulutat tai olet kuluttamatta ei vaikuta köyhien maiden Muista vain että et ole korvaamaton ja kuka sinua oikeasti Mitään ei kannata eikä pidä Anna lapsellesi paras mahdollinen ensivaikutelma, abortti.

Toisessa kokeessa valojuova kulkee pinnalla olevan erittäin ohuen sateenkaaren poikki. Tein sitä itsekin nuorena, mutta nyt kun elämä on oikeasti lyönyt parrulla päähän, kysyn itseltäni, voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin

Minusta on vaikea sanoa mitään järjellistä, pulssini on kuminen ja ylenantava. Poteminen, mietin, miettimeni, pidän itseäni automaattisesti yhdistelevänä. Otan käteeni ensimmäisen silmiin osuvan kirjan ja muodostan: lakkakerros tarttuu paperiin.

Aallot, haudat

                     vähä vähältä veden kotilomuodot

                                                          hiljalleen ajelehtivat vartalot

                              haudan silmäinen haltija täynnä hampaita, tähtien

                    maallista unta, arkisista sattumista, ihmisiä
                                                siluetteja. Pergamentin lukitsemat kylkiluut, lihas-

    kouristuksia itämaisissa saleissa, arkaaista, arkaaista . . .

                                                                             ruosteessa kankaasta, harsitusta, kourista . . .

                                karistan verta vuotavat hyväilysi
                                                              sormet hitaasti kourassani . . .

             raoista näen verhotut kevätuhrit, kehäkukkia . . .

       helyt varisevat, kuolleiden leivät . . .

                              silitän koiran kiiltävää kaulaa ja . . .

          kaukana rakeista taivasta . . .

                                                       kuin mehiläiset, viikatteet, haivenet . . .

                                     perheeni puhdistaa ja koristelee . . .

                                                                                      tuntemattomana, auttamattomana . . .

                               jaan katveet, otsakorut, korjaan . . .

                                                           elot, olot, huolet, ta . . .
            selkeä, sokea, musta . . .
                                                                                                kiviset hihat ja vanhat . . .

                                 ruumis, hetkellä kau . . .

                                                                                        aallot, haudat . . .

                 rit viver veret . . .

                                                                vanva keman aal . . .

                                           luut kuin liset . . .

                                                                                   misleit kiil . . .
                                                                                                                          maal teet ruos . . .
                         taas li ranta . . .
                                                            hau hatot har . . .

                                                     ta, ta, ta . . .
               sor sosis silsia . . .


                                                                                          ar, ar aal . . .

Kun he kertoivat siitä minulle, minä melkein itkin. Kyynelnesteeni valui miltei alaluomeni yli, mateli likipitäen valtoimenaan, panimovettä Kiialle, denimvirtsatiet. När något inte går som jag vill gråter jag av frustration. Tahdoin vain tehdä suunnitelmia! Suunnitella ja toteuttaa asiakaslähtöisesti toisille heidän näköisiään unelmia. Näin yksinkertainen on onnellisuuteni resepti, ja onnellisuusreseptini ansiosta saan erinomaista palvelua Puerto Ricon (pari tuntia lässytystä). Tätä on syödä salaattikebab kertakäyttötuopista? Olen vetelöitynyt ja innokas, tiedätkö mitä tarvitsen? Varmasti? Vedä eteeni keltaiset verhot & leikkaus toiseen kohtaukseen. Vielä saa taulukkonäätäkin hoitaa ihania neitoja, ostaa kaiken; nousen johtoportaita, saan sydäntauteja, rakkaudentyötä, spastinen uni, pneumonioita. Jo vain, ce n’est rien. Jag tycker att det är faktiskt lättare.

Science! I love it. Kaipaatko uutta ajateltavaa — vihannesmyymälöissä? Kysyn vidsikkäästi pyyntipäivää vaikka itse sanonkin men ingen skrattade åt saken. Pitäisikö minun? Haluan maatua. Yhtäjaksoinen syksy, huulet savea ja sanatyyppejä, silmät hajonneet, lehtiä. Seuraavaksi oksennamme kotiloita.