11. helmikuuta 2011

Lämpöväreily

Poteminen on ylentävää, haluan olla loppunut ja toteeminen, höyrystyä tähtiin tai virtoihin. Tämä alkoi siitä, kun olin naurettavan masentunut) tämä lyhytkestomuistista. Poden mustan ja stringien etymologiaa. Vedet ovat kalvenneet, kuten lumikvartsia, kreikkalainen

jää; molukkirapujen muotoilun & syvyyden hahmottaminen käy vaikeaksi. Silmäluomeni ovat kiertyneet sisäänpäin, luomikourut, entropian luotisuora syöksyy hukuttavan syvään kylmiin. Suomuihin kätkeytyvä metallinen fauna. Demorari, moratorium, remora.

Sitten unohdamme tämän ja aloitamme kaiken alusta. Hiilijalanjälkensä tiedostava housuunpaskoja kaataa kahvin lattialle ja kertoo minulle, kuinka televisiolupatarkastajat soittelevat jatkuvasti, hengittävät syvään kuunnellen TV:n ääniä ja tulevat koputtamaan ovelle,

”Maailmantuskan” poteminen on ajan tuhlaamista koska se mitä täällä kulutat tai olet kuluttamatta ei vaikuta köyhien maiden Muista vain että et ole korvaamaton ja kuka sinua oikeasti Mitään ei kannata eikä pidä Anna lapsellesi paras mahdollinen ensivaikutelma, abortti.

Toisessa kokeessa valojuova kulkee pinnalla olevan erittäin ohuen sateenkaaren poikki. Tein sitä itsekin nuorena, mutta nyt kun elämä on oikeasti lyönyt parrulla päähän, kysyn itseltäni, voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin

Minusta on vaikea sanoa mitään järjellistä, pulssini on kuminen ja ylenantava. Poteminen, mietin, miettimeni, pidän itseäni automaattisesti yhdistelevänä. Otan käteeni ensimmäisen silmiin osuvan kirjan ja muodostan: lakkakerros tarttuu paperiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti