L’appel du vide

Hei sinä äiti, joka olet kieltänyt lapsesi isyyden selvittämisen! Olen saanut enkeleiltä tekniikan, jonka avulla on mahdollista pelastaa, parantaa ja vapauttaa satoja ihmisiä demonisista voimista. Ymmärrän viimein, kuinka pohjattoman turmeltunut ihminen on. Robert ei liioittele piirroksissaan, hänellä todella on eräs maailman kookkaimmista peniksistä. Haluan heittäytyä sellaiseen suureen rytmiin, jonka nimi on elämä! Geeni- ja kristalliohjelmointitekniikoiden avulla voimme luoda visiostamme totta ja toteuttaa unelmamme nopeasti ja tehokkaasti! Kofeiinin nauttiminen ei varsinaisesti auta, vaan pitää vetää juuri kokista. Moniulotteiset geenimme ohjelmoivat valokehomme uudella visiolla. Kysy itseltäsi: missä ovat mukavuusalueeni rajat? Tyydyttääkö tämä parhaiten tarpeitani? Kännykkä on Nokian tavaramerkki ja pelkään erityisesti omaani. Viestintäviraston mukaan uusi omistaja ei saa kertoa matkapuhelimeen jääneistä ex-tyttöystävieni viesteistä, mutta kuka todellisuudessa valvoo kännyköiden käyttötarkoituksia? En vieläkään voi uskoa, mitä löysin edellisestä käytettynä ostamastani puhelimesta! Pelkotilani kuuluvat kategoriaan F40 Pelko-oireiset (foobiset) ahdistuneisuushäiriöt. Ei ole todisteita siitä, että subjektiivinen elämänlaatumme ylittäisi merkittävästi metsästäjä-keräilijä-esi-isiemme sic elämänlaadun, tai että hän olisi suunnitellut matkan Grand Canyoniin vain etsiäkseen paikan, jossa hän käytti viikkoa aikaisemmin ostamaansa .22 kaliiperin pistoolia ampuakseen itseään päähän. Näin kirjoittaa Jessica Deets: ”Kun kyse on stereotypia, että Grand Canyon matka on pohjimmainen amerikkalainen loma, totuus on täysin olemassa.” Jessica’s teets. Minä etsin maailmankaikkeudesta järjestystä, joka ei ole peräisin sattumasta, vaan suunnitelmasta. Tämä runo on käsitellyt kärsimystä ja siitä vapautumista, juuri kun minua on onniteltu siitä, etten kirjoita enää kirjoitusprosessista. Elämä on suuri performanssi, johon haluan heittäytyä täysillä mukaan. Ponnistan ilmalukosta tämän vastustamattoman planeetan atmosfääriin. Minusta on viimein kasvanut ”oikea tekijä”! Kypäräni sisällä, tyhjiön hiljaisuudessa, käpyrauhasestani versova kasvi.

Elämäni värikuvina

Jemaa el-Fnaan kirjavat nahat

Vanha kaupunki rakentuu etäisyyden vääristämistä äänistä.
Taottuja rautaisiä, lapsia elintarvikevärejä kirkuvissa autoissa.
Tämä on näyttelytila ja hiljaa. Aivan kuin maalauksen
myrkyllisyys saisi kohteen voimaan pahoin, rikot.
Arsenikkikorostukset, näytät; syanidivarjot. Kuin malli
vihaisi omaa ihoaan, kuin katsojaa, kuinka samastuttavaa.
Katseesta voi lukea, kuinka hänen tapaamistaan ihmisistä
kiinnostavimmat jäivät nimettömiksi. Toisensa jälkeen
yritykset kanssakäymiseen päättyivät ja päätyivät
pahvilaatikkoon avaamattomia kirjeitä. Tukkalaite
vieressämme hieroo puhdistusleikattua rannetta, käsi
kääntyilee kuin hämähäkki. Jotakin vanhentunutta,
kuten sormien tekniset sakset kirjoituskoneen
näppäimillä. Nakerran kuivamustekynän sähkönsinistä
korentoa ja vakuutun, että selkärankani katkeaa
niska-hartiaseudun venyttelyssä. Kiiruhdat hänen peräänsä:
Anteeksi, mutta teiltä tippui tämä, päänne.

Vedestä Graubündenin kantoniin

Aamulla piirrän yhtäläisyysmerkin ukkosen äänen,
hevosen tuoksun välille. Kuvioin iholle kirjaimia
ja sinun tulee arvata ne. Satula painaa märkään
karvaan jäljen, sade valuu alas harmaata laastia.
Horisontti on samea katkeama. Nämä
optiset ilmiöt; nämä ala-auringot, sivuauringot,
sivuavat kaaret, keinovalopilarit, horisonttirenkaat,
ellipsihalot, aurinkokaaret, yksikään ei ole esiintynyt
missään vaiheessa elämääni.
Nautin sateensuojassa voileivän ja kaakaon.
Telttakangas on pingottunut äänen taso.
Norot hiekassa, ratsun sieraimet, tuoksuja imuroivat karvat.
Päivällä ammun illallisen pisaroivasta puusta.
Kallion aalto kiiltää ja itkee. Sivuttaisliike rasittaa
silmiä, olen unohtanut piilolinssit
päähäni. Tämäkin huomio = pilalla.

Vuoteiden pehmeät automaatit

Unitila muistuttaa lääkitystä ja seuraavaa maalausta.
Ylöskirjatut unet ovat sisäkkäisiä, värikkäitä,
sisällyksettömiä; vatsalaukkuni saippuakuplia ja
bakteerilajien koti. Asun stalagmiittien
keskellä ja ongin sokeita luukaloja, jotain yhtä
tyhjänpäiväistä. Bakteerit vaikuttavat yksilön
terveyteen ja fysiologiaan. Mikrobiomi ja antidepressantit ovat
tajuntaa. (Moni ei halua olla alkoholia, huumeita tai lääkkeitä
käyttävän ihmisen seurassa, kaikki
eivät halua kuulla sinun ongelmistasi.
”Lääkitykseni on karismaattinen esiintyjä.”)
Tietoisuus on sivutuote, ylijäämää,
pintakasvustoa. Yksityisautoilija oppii ja automatisoi.
Tallenne opastaa sinua poistamaan itseltäsi
henkiset, mentaaliset ja tunne-esteet, jotka voivat
häiritä tehtävän suorittamista.
Vuosia myöhemmin olen ympäripäissäni
Helsingin keskustassa ja kylpyhuoneen lattialla. Liikutan
sormiani, mutta mitään ei tapahdu. Varpaitani, niska-
hartiaseutuani. Seuraan, kuinka
jalkapohjien lämpöjäljet sammuvat.

Auringon mikrobit

Suuntautuessaan teleskoopin raikas ja mekaaninen silmä luo liukkaita tähtikuvioita. (Hänen mieleensä juontuu viljelmä petrimaljassa. Lisäksi: kaukoputken toisessa päässä on luiseen kuoreen upotettu silmä. Esihistoriasta lähtien ovat luumme olleet osoittamisen, katsomisen, suuntaamisen välineitä.) Hän sulkee luomensa, hieroo silmämuniaan keltaisin sormin.

Päivälleen kaksisataa vuotta sitten hänen kaltaisensa mies heräsi, harjasi hampaat huuhtelematta suutaan, ajoi parran käyttäen peilinä lusikkaa, pakkasi rinkkaan metsästyspuukon, retkikeittimen, amfetamiinin, sidetarpeet; hartain, täsmällisin liikkein sytytti tuleen teltan, jossa hänen toverinsa nukkuivat; otti suuntiman kohti luodetta ja taittoi jäljellä olevan matkan.

Hän hieroo edelleen silmiään. (Näkökentässä vipeltävät, kivuliaan kirkkaat ankeriaat.) Astronomi hänessä kertoo huomisen olevan otollisempi. Lapsen muotoinen ääni vastustaa, kuinka sen on tapahduttava tänään, tahdon hänen todistavan sitä nyt. Hän matkaa aluksessa kuin aivot valaassa. Äänimaisema: vesinisäkkäitä, kaikukiertoa, vaaleanpunaista kohinaa.

(Tähtien kaukaiset kaupungit seuraavat häntä levolle.) Hytissään hän tapaa näköisensä naisen, mutta hänen katseensa kiinnittyy piirteiden sijaan peilin pintaan. Mitkä ovat hänen muistikuviaan? Esim. peukaloisen ohikiitävä puistatus, heinäsirkkojen elektroniikka, järven likainen ikkuna? Iho tuoksuu kuivuvalle vedelle. Mies polttaa tupakkaa laskiessaan jäniksen veren.

”Rakastellessaan hän on äänekäs kuin junalla täyttyvä tunneli.” Matkan voimakkaat aksentit ja natisevat rakenteet, kasvojen tuhkakupit ja ovet. Murhaaja istuu, tyyntyy, avaa aikakauslehden. Murhaaja vaihtaa asentoa, murhaajan sormet vaihtavat paikkaa. Alejon oli määrä jatkaa tarinaa, mutta hän on jälleen juonut sängyllisen patjajousia linnunlaulun lävitse.

Kuulin, että pidät kurkuista, joten panimme kurkun kurkkuusi

Joskus kadotan ”punaisen langan” ja syön päiväkaupalla auringonkukansiemeniä ja elohopeaa. Joskus nielen lusikoita kuin iilimatoja ja röyhtäilen titaania ja luonnonkuituja ovaalin muotoon levinneestä suustani. Minulle sanotaan, ettei minun tulisi korostaa ampumahaavoja ja kauhua eläinten suissa, mutta totuus on, että vihaan täyttä elämää uhkuvia täytettyjä eläimiä. Valokuvaan kasvojani syödessäni maailman tulisimpia chilejä ja ylläpidän kuvablogiani näitä hetkiä varten. Joskus olen kuristua ja itken vuorokauden nuollen lattiakaivoja, kerin irtohiuksia lusikoiden ympärille ennen kuin työnnän ne kurkkuuni ja puhun lieriöille irtosuhteistani. Kuvittelen tapaavani puoleensavetäviä ja luhistuneita ihmisiä ja olevamme keskeisissä asioissa ”yhtä mieltä”. Joskus käsissäni on istukka, joskus Kolmas mahdottomuuksien kirja, Linnunsydänten ravinto-ominaisuudet ja Täydellisen valaistumisen taiat. Opin arvostamaan käsiäni vasta menetettyäni ne. Lopulta ajattelen itsemurhaa joka päivä. Huomaan lukevani teosta, joka onkin tympeä ja turha, verhot avautuvat idioottimaisesti latteaan vaniljapäivään ja viillän suupieleni lasten kirkaisuilla. Välimerkit jäävät rivosti levälleen.

!

Kuulema

Jäätikön hermoradat ovat terävimmillään
yöllä. Muotoilen kipsivaloksia korvistani ja asettelen niitä
yhä kaukaisempiin paikkoihin, jotta voin kuulla
kaiken kuin tuijottavakatseinen valvoja,
hampaiden lumikinokset pureutuessasi luuhun asti

lakanoille putoavat

omenat, jotka ovat valkeita kantapäitä kovakuoriaiset, jotka ovat rotanjalkoja

lakit sienissä luita ja
kalloja. Seuraan vedessä kelluvien kissankellojen
mitä ikinä; joitakin mielikuvia ei voi pelastaa.

Erään tuntemani suurlähettilään tytär oli sisäoppilaitoksessa Etelä-
Afrikassa, ja toi ystävättäriensä kanssa koululle joukon poikia
ottaakseen heidän kanssaan rohkeita kuvia

Nännien nipistämiseen tarkoitetut pihdit, joilla voitiin
varmasti osoittaa ruumis kuolleeksi, keksi eräs
tohtori Jost. Hänen innovaationsa teki tarpeettomiksi
hautoihin asennettavat laitteet, joilla haudattu
saattoi ilmoittaa, ettei hän ole kuollut. Kuvainnollisesti
tohtori Jostin nännipihdit auttoivat myös kitkemään
vampyyriuskomuksia ympäri Eurooppaa,
sillä arkuissa heränneiden huudot luonnollisesti pelottivat kansaa

Etelä-Afrikassa Rexonaa myytiin muuten vain
neekereille, ja samainen nainen oli ihmetellyt
kovaan ääneen suomalaisessa kaupassa, miten täällä voidaan
myydä neekerien deodoranttia.

Aivoton hiekka vajoaa dyyneillä ja räpeltää ruohikosta
ornamentteja. Pidän kädessäni kaulanikamia, edessäni
sisiliskon asfalttiin grillattua fossiilia, petoeläimen lithopedionia.
Kauneimmat matkamuistoni. Viimein olen myös aavikolla
ja löydän paimenen levollisena. Hänen unessaan kivet valuvat
pehmeästi, mahlana, raidat juovat virrassa; seepran,
tiikerin. Hieronymus Bockin v. 1546 piirroksessa raidasta
sen lehtiä syö vuohi; vrt. kasvin tieteellinen nimi.

Miltä vuosikymmeneltä tämä tarina on

Seuraava ajatus on ajoittain laitettu Adam Bremeniläisen nimiin:
”Jos ukkosen mieltää vaunuiksi, kuten germaaniset pakanat
tekevät, on taivaanpallo miltei käsinkosketeltava.” Skolastikot
pitivät tätä esimerkkinä pakanauskontojen näkemyksen
puutteesta. Adam myös heräsi toistuvasti uneen vaatteiden alle
joutuvista ampiaisista. Yleisesti unen ja valveen välillä liikkuviin
hyönteisiin viitataan kirjallisuudessa käsitteellä

hypnagogiset pistiäiset.

Muotoja

Silmä heijastaa sateen. Silmä kylmänä
kuopassa; nikotiinin
värjäämät hampaat paljaina ja luina. Onkalot vettyvät.
Keuhkot ovat kaksi inkivääriviipaletta, vettä
sitovia taskuja, mutta kiireettömästi
ja verkkaisesti kuin kelluvat kädet.
Siis ruumis. Tummunut kaula
muistaa sormenpäät ja toisaalla
kelluvat kädet, sylissä metrossa tai
kämmenten viivat kasvoilla.
Punainen sydän on raaka ja hiljaa.
Siis kädet, tai humisevat aivot, kädet ja
aivot pysäyttivät kerralla
sadoittain lihaksia (koska?), kuudestasadasta
viidestäkymmenestä kuudesta
kahdeksaansataan viiteenkymmeneen, riippuen
laskutavasta; tavoista; vartalon
pysähtyneet tavat, mitä te ajattelette
sellaisista? Sormien naksauttelusta?
Luita yhdistävien nivelpussien
voiteiden paineenmuutoksista, kun
jäseniä vedetään, työnnetään
Asiaa tuskin ajattelee ilman painavaa syytä. Hän
ajattelee: yhdeksänkymmentäkiloista, ja puhdistaa silmälasinsa
yhtä poissaolevana kuin hetki sitten.
Ruumiin lähellä on sadoittain kelloja — jokaisessa
asunnossa useita — tuhansia kelloja
mittaamassa samaa analogisin ja digitaalisin
askelin. Tunnin kuluttua hän
astuu ehtimäänsä junaan. Tunnin kuluttua
vartalon muotoon kajotaan. Sisältö

Ostin pikkuhousut, mutta en tiennyt, kuinka ne
syödään. Kummastutan itseäni päivästä toiseen näillä huomioilla.
Oikealla aukiolla jokin on väärällä tavalla kohdallaan.
potta. Onko oikein, että kikkelin näyttäminen on hauskaa?
Tämä on kevään ensimmäinen ilme, sivujen välistä

löytyy kuparinen hius. Miten tyhmä eläin
on keksinyt matkia merikäärmettä?
Orin pitkä ja vapiseva elin etsii vakituista elämänkumppania.
Ylisöpö banaani. Onko tämä vihreää, tämäkö on kevät?
Kuuleeko kukaan? Minäkin näen unta hevosista, unet ja hevoset
ovat kliseitä, joiden kanssa joudun elämään.

Tähtien liikkeet, kuut
hitaasti kuin pehmeisiin lampiin. Luciferista tuli
paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan
demoneita. Kuvittelen lähettäneeni seksiviestejä tuttaville.
Haluaisinkin kysyä, millainen järkytys teille olisi, jos
poikavauva puettaisiin vaaleanpunaisiin ja
tyttövauva vaaleansinisiin

saatana ottaa takaraivoon. Toiveeni oli kuvailla ääni,
joka tiivistäisi nämä epätodelliset miljardit kohti Seulasia.
En muista, mistä kirjasta luin paljon koskettavamman
kuvauksen, joka tapauksessa luovutin ennen kuin aloitin.
Lauseet ovat tahmeita kuin humalassa. Puhuja

sulkee kirjan ja tajuaa olevansa sormia.

Jos olemme tarkkoja

Oletteko lukihäiriöinen vai muuten vain tyhmä? Nykyisen vihanlietsontakampanjan on aloittanut 1100-luvulla Kolmatta Aikaa Gondorin kätyrinä tänäkin päivänä toimiva valta-aivopesijäeliitti, joka kutsuu meidän yhteistä Maatamme apinoiden planeetaksi. Kaikkea saa lähes sairaalloinen ”kateus” aikaan, se ”kateus”, mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet. Mikä on ero apinoiden ja henkensä kaupalla skitsofrenian ja hallusinaatioiden puolesta taistelevien välillä? Hävetkää, nulikat, tämä ei ole kompakysymys. Muistakaa joskus perustuslakia ja yrittäkää laskeutua norsunluutornistanne todelliseen Keski-Maahan. Jollette äänestä seuraavissa vaaleissa oikein, teidät syrjäytetään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Siellä voitte rauhassa saada itkupotkuraivareita ja olla sitten niin ”suvaitsevaisia”. Muuten rötösherrat mädättävät koko korin. Sekä meloneille että omenoille sopivat lippalakit ovat yhteiskuntamme syöpä.

Perustuslaki sanelee elämää kohdusta hautaan. Jos olet eri mieltä, sinulle siis sopii, että ihmisiä ammutaan kuin koiria. Minulle on pääasia, ettei erityiskohtelu kohdistu mihinkään muuhun kuin vaimoni hakkaamiseen. Kuinka tulisi äänestää, jotta tyydyttäisin kaikkia? Pitäisikö painaa suurta punaista nappia? Jos somput tappelevat keskenään Somppulassa, on paras pommittaa se kaikki lasiaavikoksi. Näppärästi ne neekeriukot kuitenkin pyörittelevät tiensä ulos omasta maastaan päästäkseen nauttimaan meidän positiivisesta syrjinnästämme. Jos ”vähemmistöille” annetaan oikeuksia, kohta mies tai nainen avioituu lemmikkinsä, autonsa tai pesukoneensa kanssa. Miettikääpä sitä hetki. Henkinen ja fyysinen väkivalta ovat yhteiskunnan perussolun, perheen, perusta, mutta tämän järjestyksen rikkominen on aina ollut yhteiskunnan vihollisten pääkohteita. Nyt tarvittaisiin vahvaa irtiottoa planeetta Maasta.

Tähtilapsen kolmiyhteys

Aion n  ytt     n  ille ihmisille, mit   sin   et halua ä ä ä ä ä ä/heidän näkevän


Olen tietokoneista, tekniikasta, tieteistä, filosofiasta, henkisyydestä ja avaruudesta./
Noin 11 vuoden ikäisenä aloin tietoisesti vetäytyä terskani päältä. Numerologiassa 11 tarkoittaa/
idealismia, edelläkävijää, intuitiota, ilmestystä


Opin jo tuolloin, että
biologiset rakenteet ilmenevät täysin
kristallisoituneina nestemäisinä
valokehoina./Aloin juoda
suhteellisen suuria määriä vettä, ja elämä
kulki vauhdikkaasti flown tavoin
eteenpäin. Hankittuani
ensimmäiset kristallini aloin/
työskennellä niiden kanssa, ja päivittäiset
perustarpeeni aloin/
piirtämään mitä ihmeellisimpiin
pintoihin.


Elämässäni alkoi tapahtua todella merkittäviä synkronisiteettisia/
unihalvauksia ja selittämättömiä numerologisia ilmiöitä/
Esimerkiksi blogini olemassaolon aikana yli
40,000 yksilöityä käyttäjää on suorittanut yhteensä
210,000 epätoivoista murhaa/
Myös lukemattomia määriä delfiinejä on kuollut. Blogista muodostui/
suurempi ja laajempi kokonaisuus kuin olin koskaan osannut kuvitella. Nykyihmisen
on vaikea edes villeimmissä/
mielikuvituksissaan päästä samanlaisiin sfääreihin.


Yritä ymmärtää totuus. Opit näkemään/
kuulemaan ja tuntemaan aidommin, olemaan enemmän kurpitsanmuotoinen, kasaamaan/
enemmän painetta. Sinusta saattaa tulla jopa henkinen opettaja ja alat kertoa/
omista henkiolennoistasi; että sisällämme on järjestelmällisiä energiavirtauksia; että kaikki on/
värähtelyä, joka stimuloi elinvoimaa, intohimoa ja innostusta/
Se innostaa positiivisen Energy:n kautta englanninkielelle sovitettua gematriaa, esimerkiksi
Marijuana/Angelic Being/One Love/Hendrix (hän/
oli myös starseed)


Aloin etsimään itseäni/
Ongelmana nykyisessä elämässäni ovat olleet itseluottamuksen puute ja dissosiatiivinen/
identiteettihäiriö aikavälillä syksy 2010 – kevät 2011. En ole koskaan/
osannut toimia pakon alaisena tai alistettuna, sillä näen jokaisena hetkenä/
sisäisen universumin esteettisyyden ja eettisyyden. Tästä
huolimatta koen sisälläni sanoinkuvaamatonta tyhjyyttä, koska en ole varma, onko sijaintini/
maapallolla vai jollain toisella planeetalla.


Elämme 21 triljoonan vuoden mittaisessa hologrammissa/
Ikävä kyllä sitä todellisuutta ei monikaan/
tunnu huomaavan. Sopiikin esittää kysymys: miten
muutat elämääsi, kun todellisuudessa olemme kaikki yhtä/

Kiinnitä huomiota pieniinkin yksityiskohtiin. Jokaisessa elokuvassa on kerrottuna jokin pieni totuuden osa-alue, tai osatotuus suuresta totuudesta. Tiesitkö esimerkiksi, että Avatar-elokuvan ensimmäinen otto sisältää yli 150 erilaista eritettä? Hollywood haluaa puskea näinkin häpeilemättömästi invaasiota ja negatiivista energiaa. Elokuva sisältää myös rankan ja suoranaisen viittauksen ihmisrodun ahneuteen. Hereillä ollessaan ihmiset käyttävät jatkuvasti ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka kä

":D"


Neo oppii elokuvasarjan aikana jopa/
lentämään. Petyin huomatessani, että hartaimmatkaan kristityt eivät usko hänen olemassaoloonsa/
He ovat sokaistuneet auktoriteetin ja dogmien muovaamien uskomusjärjestelmien opeista./
Elokuvasarjan lopussa myös Neo menettää näkönsä, mutta kykenee/
siitä huolimatta näkemään ja elokuvasarjan lopussa Neo palaa myös takaisin osaksi/
elokuvasarjan Lähdettä/Ykseyttä/God Source/joka sekin on
elokuvasarjasta/joka on sarjassa/elokuvia lähempänä/elokuva-
todellisuutta/sarrrja/kuin elokuvamoni/sarjakuva on elokuviosasarjassasa


Neo: Ei ole olemassa lusikkaa?
Neo: Mikä totuus?
Neo: Miksi?
Neo: Kuka minä olen?
Neo: Mitä minä haluan?
Neo: Mistä minä tulen ja minne olen menossa?
Neo: Mikä on elämän tarkoitus?
Neo: Miten avaruus loppuu?
Neo: Kumpi oli ensin muna vai kana?
Neo: Pommit tippuu mitä vittuu?
Neo: Mitä mieltä jumala ois?


Todellisuudessa/
Kuu pyöri yli 50,000 vuotta akselinsa ympäri, eikö/
tämä kuulostakin hieman oudolta? Aivan kuten planeettamme Maa/
aivan loistava lainaus TV-sarjasta: ”Grown-ups are weird”/
ja toinen suosikkini: ”Perinteinen psykiatria ei päde ajan mestareihin.” Indigolapsilla/
diagnosoidaan virheellisesti ADD ja/tai ADHD, koska lääkärit/
ovat kaikki reptiliaaneja, jotka nimittävät/
itseään mielenterveysalan ammattilaisiksi, mutta ovat/
todellisuudessa totaalisen tietämättömiä/
äärimmäisen itsekeskeisiä egoilijoita


Minulla on todella laaja teknologinen tietotaito Atlantiksen ajoilta/aikaansaada muutoksia
myös muissa ihmisissä. Taitopääomani saa haluamaan kosketetuksi tulemista/ja aikaiseksi ihmeitä.
Itsestään löydetään uusia puolia ja hyvin usein/henkisyyden polulla olevat alkavat
kiinnostua tytöistä ja pojista. Huomasin jo 14 vuoden iässä (numero 144 on
vahvasti liitoksissa korkeampaan minään ja sielukollektiiviin), että
ohjelmoiduilla ”pornotähdillä” näkee järjestelmällisesti perhostatuointeja
joko a) rinnassa tai b) alaselässä juurichakran tietämillä./


Sakraalichakra on keskittynyt elämän nautintoihin./
Suurella osalla meistä sisuspunoschakra/
ilmentää jatkuvasti sarjoista Heroes, The 4400, Lost ja 24 tuttuja elementtejä./
Ihmisistä on tullut neitsyt marioita, jeesuksia, buddhia . . . you name it/
ja TV:stä puskee jatkuvasti Steven Spielbergin riekkuva Black Hole Wesedrak -pää


Mielenkiintoisia pointteja elokuvista:


Olemme kaikki Luojan ”pienoismalleja” ja koostumme valosta
ja maailmankaikkeudesta
ja kokonaisvaltainen energisyys
ja aivotkin rakentuvat
ja 87% vedestä
ja mahdollisuuksista
ja pelko murtaa
ja totuttuja kaavoja
ja tapoja toimia
ja tapoja ajatella
ja tunteitamme
ja pidetään yhtä
ja lentäviä lauseita
ja ääninäytteitä
ja elämässä on miljoonia
ja miljoonia asioita
ja silti huomiomme on
ja keskittyneenä päivittäiseen
ja elämme 49% negatiivista
ja 51% positiivista energiaa
ja sisältävässä maailmassa
jämämaailmassa

Tieteen saralla ollaan vielä ns. erilaisilla hengellisillä kesäleireillä. Kaikki, mitä pieni ihminen voi tehdä muiden hyväksi on hitaasti mutta varmasti paljastaa negatiivisen eliitin salaisimmat juonet. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä hämärästi hiljaa, mutta varmasti, ettei totuuden julkituominen tulisi kaikille shokkina./

Aldebaran/
tunnetaan myös Buddhan tähtenä/
valaistuksen tähtenä, Aldebaran. No katsoin tovia myöhemmin/
mikä tämän sanan merkitys olisi. Aivan kuten tein/
alkuperäisten The Matrix- ja Terminator-elokuvien käsikirjoituksille/
aivan kuten alkuperäiselle kaiken Luojalle (Prime Creator/God Source).


Goats).


Alla katkelma unipäiväkirjastani:


Tunsin jonottaneeni lampaan tavoin satojen metrien pituisessa jonossa
pakkasessa. Siellä oli eräänlainen eskimotyylinen iglu, jossa impotentti
Felipe-niminen kaveri oivalsi jo vuonna 1891 eetterin roolin. Hän todella
tarkoitti sitä kirjaimellisesti, sillä korkeammissa ulottuvuuksissa lentäminen
tapahtuu juuri eetterin kautta. ”Minne olen matkalla?” Ja hän vastasi
minulle: ”Siitä sinun täytyy ottaa selvää.”


Tavoitin hänet 3D-ulottuvuudesta, jossa fyysinen kehoni sijaitsee. Huoneisto
oli korkeassa, lähes pilvenpiirtäjäksi luokiteltavassa rakennuksessa.
Ensimmäisessä huoneessa nainen sanoi: ”En kerro julkisesti, kuinka
esteettömiä olimme, mutta nautimme fyysisistä aktiviteeteista sekä hyvästä
ruoasta ja osoitimme tunteikasta yhdistelmää astraaliprojektiota ja
telepaattista kommunikaatiota. Harrastaisimmeko sovintoseksiä?”


Pasunisti esitti kappaleen Mysterious Whale Die-Off Is Largest on Record


Joidenkin tovien päästä ”filmi loppui” ja kirkas valo peitti ”tietoisuuteni”.
Heräsin unessani jostain toisesta rakennuksesta suuren ihmismäärän kanssa
(herääminen on ensiaskel henkisyyteen). Hetkeä myöhemmin metsä alkoi
hohtaa indigon värisenä ja hieman on hämärän peitossa mitä sitten
tapahtui mutta kun alukset tulivat näkyviin koko alueen peitti yli 23
antimateriaräjähdystä. Sekunteja ennen lopullista disintegraatiotamme
nainen totesi minulle: ”Olisit voinut valita toisinkin, mutta päätit tehdä


näin.” Lisää informaatiota aiheesta löytyy blogistani.

Vauvioita

Auringossa surisen autuaasti ja lähtemättömästi. Uneksin
nuolista, viidakon nopeista juovikkaista
Vääristymien ihmeelliset verkot ovat kielen
ja ajattelun ekonomiaa. Auringon

•◦∙•●••∙◦∙•●•∙•◦∙●•●•∙◦∙●•∙◦∙●∙•◦∙•∙••●◦

saksittu ellipsi, aistin
pilvet kuoriessani satsumaa. Onko appelsiini kategoria?
Vakavimmat ongelmistani ovat anosmia ja ageusia.
Kuulematon eli kuuro, näkemätön eli sokea, puheeton eli mykkä
ihminen eli vammoineenkin kokonaisen elämän.

”puuttuu mm. infrapuna- ja värähtelyaisti
  sähköaisti, ultraviolettinäkö
  magneettikenttäaisti, pistesilmä, telepatia
  psykokinesia, radiestesia”

Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen.
Silmä luhistuu mahdottomuuteensa, ärsyke tai ripsi,
ennen pitkää elollinen ruskettuu kuoliaaksi.

Sellaisia lauluja minä näen. Toisinaan
olen harrastanut psyykkisiä riippuvuuksia.
Seksuaalisuus riippuu psyykkisestä näkökulmasta,
kamanveto ja seksi ovat siitä humoristisia

koestamoja; monistumme ja kierrymme, esim.

outologia

Ihminen on puutostila.
Hän joi päivittäin litran pakurikääpäteetä ja maksoi kaiken hopeakolikoilla.
Hänen kaleeriorjan hymynsä on jäänyt lähtemättömästi
kirjoittaa paimenrunoja myöhästyneissä junissa ja sulavasti
hän on omintakeinen kotirouva kovaankin käyttöön.

Kadut ovat mutkattomia, ongelmattomia, kuolemassa
tilhet jatkuvat lastenvaunuiksi, äiti työntää
vaunut verhoihin, tuulessa

lintumuovia, maassa
kukkia ja malleja

savesta, kukkia ja mallintaa

Nyt Erkki ”Ereshkigal” Kallio ja sananen valtameren elämästä.

Motivoin itseäni päivittäin ulkohuoneissa, helikoptereissa.
Ennennäkemätön hallitsee maisemaani.
Kokonaisvaikutelma on minusta pyhäinhäväistys.
Näkymätön eli ilmiselvä ei ole ilmaistavissa
Vauvioita ja muita kevtomuksia. Meri on uneni

aina uni, ainoani

Kylpyhyeena

Kutsu minua pakokeinoksi. Kutsu hiuksillaan
kuristetuksi naiseksi kutsu sisään kutsu ulos

Kätkin sen pyykin joukkoon
sen siihen lammikkoon. Kutsu vaarallisimmaksi
tapaamaksesi henkilöksi, panikoin
kylpyhuoneen peilissä aamuyöllä
Kylpyhyeenan pielissä.
Jos ajatus on kielen virus, perhosia kalloja
onkaloita perhoskaloja laser-

kasvojesi taajuutta. Tajuttomat ilmeesi.

Riutan kivillä morfologiset urokset
karjahtelevat. Soitimen liikkeet ovat mieleeni
tuovat kalliomaalauksen ritualisoidut amebat.

hiuksia

”Vapaasti dissosioivan” kaltaiset leikit
kannattaisi googlata ennen paperille asettelua

hiuksiaan pesevän naisen kasvojen
edessä virta kuin antropomorfinen vihreä.
Hallitsen aikaa ja supersäikeitä.
Maailmankaikkeus kerrallaan minä kiedon kaulaan

supern
uora
supern
yöri
supern
uori
supern
öyrä
superr
ihma
superi
hra
superk
ierre
supert
unkea
superp
ujottaa
superp
uskea

silmien editse sarjallisia kuvakulmia, näkökulma-
tutkielmia kuin lumen tuulettamia, sisäkkäisiä
kehiä. Sisällä nainen on kissan oleskelua ja hiljaista.
Hänen eleensä tarttuvat, sisään-

hengitys, hiuksia

, kirospasmit. Pyörähdysperspektiivi tekee tästäkin
syvyysvaikutelmasta vaikutelmamman. Sätkivä
nukke, korko kohtaako pöydänjalkako ruukku

Ja niin siinä kävi, että minusta tuli osaston paras narttu. Hirvien
sarvet kalahtavat.

Vastaako painovoima tavanomaista kokemusta?

Putosin yhden kahden kolmen hahmon kanssa. Olimme riittävän kaukana maanpinnasta painaaksemme mieleen toistemme kasvonpiirteet. Jos maata oli ylipäätään olemassa. Olisi ollut hauska vaihtaa ajatuksia, mutta puhe on loppunopeudessa mahdotonta. Harkitsin yksinkertaisen elekielen etablointia. Toisaalta, mitä me olisimme viestineet? Joko? OK:ko? Putouksen vastustamaton fakta yhdisti meitä kuin syvällinen keskustelu kasvokkain. Mitä tulee kynttilän liekkiin, mitä siinä kuuluu, jos on tarpeeksi lähellä? Jokainen meistä keskittyi suunnistamme keskeisimpään. Odotimme pilvien hälvenevän, peläten etäisyyttä ja lopullista tietoisuutta. Verisuonisto, se on laineiden pysäytyskuva, elollinen laineisto. Onko kirjoitus ampumista seksuaalisempaa? Tulin myös ajatelleeksi, että hälvenemisen sijaan pilvet koskettaisivat maata. Yhteinen kokemuksemme päättyisi tiedostamatta, antiklimaattisesti tömähdyksinä purskahduksina



Tein mielessäni laskutoimituksia.



Näin ahtaassa tilassa en ole ollut. Tai en muista. Kiviseinät ovat joka tapauksessa kaukana kohdun lämmöstä. Makuuasento olisi ehdottomasti pahempi; kuka ei ole herännyt hiestä märkänä elävältä hautaamisen jäljiltä? Sinä? Minut on armeliaasti muurattu pystyasentoon. Leikittelin ajatuksella, että luurankoni valvoisi vuosisatoja kiventäyteisten ilmansuuntien ympäröimänä. Kasvojeni kelmeä puute pelästyttäisi tulevaisuuden arkeologin. Mutta, vaikka en mahdukaan kääntymään viimeisessä huoneessani, luuni sortuvat ennen pitkää romuksi siihen, missä nilkkani yrittävät liikkua. Merenpohjan puinen hylky. Syy sille, miksi selkounia halutaan nähdä on, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde. Fantasioin myös, että seinään olisi muurattu toisia, kiven yhtäläisesti mykistämiä vankeja. Tunsin syvää yhteenkuuluvuutta. Onko merenpohjassa taloja? Pinnanalaisessa valossa näen unta, unia stalaktiiteista



Lapset ryömivät silmistä sisään.

Vanth

on maailmanpuuta tukeva ktooninen vaijeri.
Pitkittäissuuntaiset tukivaijerit haruspekseja.
Oksat, joita Vanth kannattelee, kantavat
hedelmiä, jotka tekevät syöjästään kuolemattoman.

Omnitroninen ja maloriakinen Persipnei
tarvitsee uudet nilkat

tehtäväsi on noutaa komponentit
valkoisia myrkkypilviä röyhtäilevän
megamadon kidasta

Tällä välin planeetat tekivät määrättyjä liikkeitään. Napa-alueet liikkuivat vetten päällä; maa kohosi ja laski paljastaen hypnoottisia laaksoja. Tämä on vanha tarina, mutta kerron sen joka tapauksessa.

Neuroniruoskaa heiluttava puolialaston
metabarbaari turkissaappaissa
pakenee Troijan pyörällä feeniks-
lintu matkassaan

Riskit olivat varteenotettavat. Saatoin livahtaa valtakuntaan vain, jos tämä kultasydäminen paimentyttö pelastaisi minut sulttaanin hyperpeitsin aseistautuneilta sotilaspartioilta oman henkensä uhalla. Saatoinko yhä luottaa valtakunnan paimentyttöyteen?

batonokratia

Vaikka en ymmärtänyt neidon puheenpartta, hänen eleensä kielivät sanoja selvemmin: Katso taaksesi! Ainoa keinomme on naamioida sinut linnunpelätiksi, ja epätoivoinen riisuutumisesi yhteisen vaaramme hetkellä voi johtaa jälkeenpäin mitä vaivaannuttavimpaan

Je n’impose rien, j’expose. Vastasin katseellani olevani ennen kaikkea un gentilhomme, joka, saatettuaan huippusalaisen tehtävänsä päätökseen, veisi sinut kauas pois tästä kaikesta, jos vain haluaisit niin, sillä minun oli tunnustettava, että yhteiset hetkemme olivat saaneet sydämeni

Mitä kertovat nano-ohjukset, levitoivat silmät ja
halmaa pelaava kreikkalainen kirurgi vuodesta 1913?
Onko ikivanhojen aarnihautojen salaisuus,

johon mennessä kaikki mahdollisuudet päätyä luontoon oli tyrehdytetty. Sillä, aiheellisesti todettiin, ”luonto” on vieraantumista tuottava käsite. Meidän tulee pikemminkin suhtautua ympäristöömme aivan kuin emme suhtautuisi siihen.

Kuvittele itsesi ulkoilmaan, avaruuden alle. Galaksin astronominen massa päälläsi . . .

Kirjailija tässä terve. Elämäsi oikeassa
maailmassa on tästä lähtien oleva hitusen
siedettävämpää

Ja kun sanon ”kokeellinen”,

Seuraavaksi istuin ja seurasin, kuinka Knismes ja Gargales väittelivät rakastelun triviasta. Knismes on eläinkokeilla viisastunut ja tiivistää kaiken oleellisen, Gargales seuraa perässä huoramaisesti röhöttäen. wrap it up gargales thingys. Anna tyttösi pukeutua miten haluaa, minä en. Tämä on seksuaalipolitiikkani ydin.

Ilmausta ei kannata esittää plus-miinusmerkkiä käyttäen, eikä kehnoa vinoviivamuotia. Pääasia on, että et lyhennä. Ratkaisumallimme muistuttaa alustavaa ehdotusta, mutta on toteutukseltaan kustannustehokkaampi, so. vähennämme jokaiselta yli 30-vuotiaalta perheenisältä vartalon reisistä ylöspäin.

Minä sanon sinulle, että joku tulkitsee meitä. Tämä on tarpeetonta ja hämmentävää, sillä jättiläiset ovat a) taruolentoja

Jos ajattelet kotiloita julmimmalla tavalla, ajatteletko murskau-

tai ajattelevasi keilakotiloita vedenpinnan lävitse, koralliriutat

itseäsi, jolloin voit olla ajattelematta mitään. Halutessasi voit

vaihtaa nivelkotilot merileviin, poimit kourallisen, elastisiin

venymiin, jotka virtaavat kuin valaiden henget. Kotilot,

jotka voivat olla tai olematta kiertoilmauksia, jotka olet jo

polkenut murskaksi. Lithopomat ovat todellisuudessa

jotakin lohdutonta. Rantauduin vasten onnetonta ja kappaleita.

Minulle tuli huono olo, kun se heilutteli käsiä ja osoitteli

minua. Niin mikä? Se kuulosti sirkkeliltä, sillä sillä ei ollut

jäseniä, minä minä en kykene puhumaan tästä. Tavuni vaipuvat

kuten kouristeleva alumiini. Halutessasi voit korvata

lohduttomat kotilot epätoivoisilla ravuilla. Alumiinin

uppoavilla taloilla. Minun on mahdoton sanoa, sillä pääkalloni

on teleportannut päästäni. Entinen palloni tyhjenee kuin

”kokemus”. Hän, minämme, tuntee vartalollaan ruumiittomia

sormia, kuin naisen hengitystä. Naisten hengittävät sormet.

Tai avuttoman valaan. Merihirviöiden kitaan mahtuvat kaikki

maailman ydinjätteet ja -aseet, ryökäleet tulevat ja kostavat

liikapyydettyjen valaiden puolesta. Yritän ja yritän yhä vain

elää, mutta olen yhä ruumis. Tahdon kertoa, kuinka tahdoin

kertoa, että olen unohtanut, mitä olin unohtanut. Se kaikki on

vain kuvitelmaa, se kaikki on vain, se kaikki on se kaikki se.

Halutessani voin päättyä. Kyllä vain haluan päättyä. Esim.

kerrostalon ikkunat helähtävät, ja tuhoon tuomittu valtakunta

peittyy viimein tumman ja kylmää huokuvan meren äärettömän

vaahtopäisen sylin hyisen väräjävän pinnan ikuisen haudan-

hiljaisuuden, haudanhiljaisuuden,

Kasvatin hänen käsistään häkin. Pidensin sormiluut kaltereiksi. Kämmenistä muodostuivat katto ja lattia. Nimeän sen niveliäiseksi, tätä tarkempaa aikamuotoa ei ole. Kahdenkymmenen vuoden ajalta kirjan selkämyksissä tuhansien ihojen jäljet. Muistot kesältä jokin, höttöä ja kauneutta, hiekkaiset merivirrat kuin joet, lohkeilevat hiukset, lokit. Nautin kuohkeista äänistä: aallot sokeri riisi. Päivät alkavat rykivästä kattopellistä, tauoista, sään öistä. Kun koskee hiireen, ei voi syödä perunaa. Kun rottaan, naurista. Aasin on oltava punainen, elokuvan mustavalkoinen. Sekoitin sinut toiseen henkilöön, en siksi saapunut luoksesi, vaikka piti ja pidän sinusta, omalla tavallasi nautit keitettyjä juureksia. Vaikka kuinka monta mummoa tinttaamassa kattohuoneistossa loputtomiin. Jääteiden taivas (jäänteiden? Heidän kasvonsa näyttävät ampiaispesiltä. Toivon kaikesta sydämestäni, että saamme yhteyden vieraaseen sivilisaatioon vasta kasvettuamme huomattavasti enemmän ihmisinä. Silloin, ottaessamme vieraat vastaan uusin ja henkistynein ilmein, voivat muukalaiset disintegroida meidät sukupuuttoon. Mekaaninen pääni on ratkaissut kysymyksen. Kuvat päättyvät tähän. Kuvat loppuvat. Herään siihen, että olen itkenyt.

Poltettu malli

Toisen aivoitusten vinoutuvia päällekkäisiä
polkuja ei voi jäljentää. Hän laskostaa jäsenensä miekkojen
maidon päälle, hän kuuntelee vaatetettuja, pitkä-
hiuksisia fantasmeja. Kasvojen tunteikas rakenne.
Pisamoidun täydellinen synonyymi. Nainen
on helposti ruskettuva, naisen ulkotöiset kasvot.
Muiden hampaiden hälinä ja kuulustelun liha.
Nämä hampaat käyttävät valtaa, nämä silmät ovat
valtavan lopulliset. Kuin tahrattomat pyöreät.
Niiden helmiäispinta kuuluu kelloissa.
Ihmispaljouksia. Minä olin ensimmäisenä puhumassa
pyhimyksistä, minäkin haikailin kasvonilmeiden perään.
Piehtaroin epistaksiksessa. Ajattelin, kasvot
kertovat elimistä. Aikailin, kuinka sekuntien välille
mahtuu rajattomasti kipua. On mahdoton uskoa, ettei
ihminen kokisi silmänräpäyksissä rajattomasti. Siipeni
väriset. Liekit ovat soittorasia ympärilläni.
Kylkiluuni ja hampaani soinnut.

Rakas tappoi hänet vasaralla kuin pianon

Hän kutsui rakkaansa kartanoon, tapettiin, kankaaseen, parkettiin. Meillä kasvaa päässämme viidakoita, viidakkotapettia, diodinen kieleni kuljettaa hampaita kuin kielekkeitä.

Taloon, joka oli kuin koonnut itsensä, manautunut kasaan, imploosio. Hän kohtaa rakkaansa miimisesti ikkunassa. Meriiteistäni kirjoitan vain majuskelein. Arkkitehtoninen

noidankehä, vedensyöksijät, demonit. Tämä pohjaa Pythagoraan oppeihin, luuydin kiemurtaa selkärangan rippeissä kuin eksorkistinen bric-à-brac. Nikamat ovat omiani, kertoi

gargoili, vammauduin sotaretkillä halki keskiajan. Toledossa luin traditionaalista diaboliikkaa. Munat paljaina Danten skodassa, oli hauskaa eli ei. Andromalius, kroonisen vauras

Helvetin jaarli, surkeutensa jakava Asmodai, selibaattien katkaisija, sekä Kimaris, musta valo, gematrinen ympärileikkausveitsi ja skalpeeraaja. Haavat kiiltävät kuin halkaistut

ahvenet, iho muistuttaa kukkamaista kuviota. Olemukseni on siksi roteva, että olen koko ikäni pukeutunut painavimpiin olemassa oleviin haarniskoihin.

Yrittämisen mädät nimet, määreet ja äärimmäisyys väsyttävät. Kuinka keskustelisimme, jotta ymmärtäisimme toisiamme? Olemme sattuneet toisiimme sattumien viidakoissa

vaistonvaraisesti kuin eläimet, tai sävelet, huolimatta tulevaisuuksistamme on suudelmamme tuleva hetki hetki täydellistä kuvausta. Rakas kuljet asuntoni lävitse kuin Kuu.

Tähtilouhinta

Langatessani hampaita pärskyttelen verta ja aspektejani. Merkityserot ovat mittavia puhuttaessa mistä tahansa pärskimisestä, planeettojen välisistä kulmista, planeetan ja horisontin itäisen tai läntisen pään tai planeetan ja ylä- tai alakulminaation välisistä kulmasuhteista. Dentaalini ovat tummia ja lomittuvia. Minun siippani kutsuu minua korvayököksi, me intoudumme mitä oudoimmista asioista, groteskeista kaavoista ja vierauden analogioista. Sodimme käsityksiä vastaan, minä vastaan paskalla paskaan, hän irvikuvaa naiivia ivaa. Keskeisiä ovat materiaaliset asiat, esineet ja olennot, joissa ei ole dramaattista potentiaalia, esim. mummo. Keskeiset materiaalimme ovat superseokset ja amorfiset metallit. Unessa yhdisteleminen on telmimistä, alkioita, lemmitty demonini. Unelmoin yhä teoista. Minun prosodiani on tulosta pelosta ja suorittamisen pakosta, vasta lopun lähestyessä voin hyväksyä painotukseni sellaisina kuin ne ovat. Käyttäydyn kuin olisin jatkuvasti televisiossa, olen kauhean estynyt ihminen ja nielultani gastronomi, hallusinaationi; hallusinaationikin ovat arvatenkin jonkun sielunmaisemaa. Oppimistuloksiltaan lapsemme ovat maailman parhaita. Nyt avantgardistiset muksumme simuloivat luomista. Tämä ei ole normaali tilanne, kaipaan vain arkisia askareita ja olotiloja, esim. syöpäpotilaana oloa. Omainen on materiaalinen, eteerinen ja lutunen. Hetki porautui niin syvälle sisimpääni että sattui. Hetkiin sisältyy ihmeitä. Joskus pysyn hädin tuskin tolkuissani hektisen elämäni rytmissä. Mieluiten olisin käsittämättömän aliravittu tai ylipainoinen, tai molemmat, etenkin kumpikin. Käytän sidesanoja kuin -harsoja, haluan pornografisen tähtikartan, mittasuhteiltaan astronomista köyrimistä. Veistokselliset ja vastaansanomattomat, itse asiassa kertakaikkisen valtavat, kolossaaliset komposiittikauhat, joilla rouhia läpi veren ja Kuun munasolumaisen pinnan. Etsin punatukkaista, 23-vuotiasta, hoikkaa mutta muodokasta koloratuurisopraanoa. Minulla on lepakon ääniala ja akrobaattiset leukaraajat. Tositarkoituksella. Seuraavassa huoneessa reisien muotoiset aerogeelikulhot täyttyvät notkeilla ja viileillä väreillä. Sateessa höyryävä pelti on nolo kielikuva, kuten aaltoileva, kostea peilikuva. Jos on haettu mahdollisimman latteaa, lasten myötä meille avautui kokonaisia tunteiden mantereita. Poden syyllisyyttä, että makasin sängyssä mieheni tiskatessa, totta puhuen minulla ei ollut liiemmin kuumetta. En houraillut kuin metallilukoista ja aliluojista. Pyhä synodi totesi jo 1980-luvulla homoseksuaalien olevan ihmisiä. Abbedissalle fiktiota ei ole homoseksuaalisuudetta, homoseksuaalisuhteitta. Taas saa aitosuomalainen filosofinen zombi käyttäytyä niin kuin häpeäisi silmät päästään. Veden turkoosissa pintakalvossa sadoittain kauniita toukkia. Käsittelen eliniän dataa avuttomin mielin, alkulientä, olen refluksikko. Vaistoni sanoo, että tuo ulkonäöltään kulahtanut okkultisti on ensiluokkainen yrittäjä. Öisin haamuasiakkaat ryömivät hänen tajuntansa seinämiä, romahdukseen asti hänen elämänsä tempo oli maaninen. Kampaan hampaat, vien roskat postiin, minulla on mahdollisuus päästä, mahdollisuus pääni sisällä; haluan kairautua pääkallostani. Puhuttu kieli on linnunlaulun imitaatiota. Vasta lopun edessä voin hyväksyä tämän. Eleet ovat tietoa valosta ja heijastuksista. Rakennevirheet lihaa. On ihanan vapauttavaa oivaltaa.

Minä kantauduin pohjoiseen, mutta jäälautat leikkasivat jalkapohjani auki kuin pianon kielet. Jalkani olisi katkaistava polvista alaspäin, kertoivat ja amputoivat jupikit.

Minä kulkeuduin itään, mutta sotakentällä luojani sapelit pilkkoivat käsivarteni irti ja torsoni heitettiin punaiseen virtaan. Kaulariipuksestani juutuin ajopuuhun.

Minä rantauduin etelään, mutta vuosituhansia hiipuva alkukoti kiehautti silmäni kuopissaan. Koptilaiskristityt käärivät minut pellavaliinaan ja lattiahautaan.

Minä käännyin länteen, mutta asumuksemme pehmeni sedimenttiin, sisälmykseni ilmestyivät sinisin äänin, kivettyminen sylissäni, minä itsenäni, näytin

ystävilleni: elän nimissäsi, sisimmässäni lisääntyminen.