3. helmikuuta 2011

Kun he kertoivat siitä minulle, minä melkein itkin. Kyynelnesteeni valui miltei alaluomeni yli, mateli likipitäen valtoimenaan, panimovettä Kiialle, denimvirtsatiet. När något inte går som jag vill gråter jag av frustration. Tahdoin vain tehdä suunnitelmia! Suunnitella ja toteuttaa asiakaslähtöisesti toisille heidän näköisiään unelmia. Näin yksinkertainen on onnellisuuteni resepti, ja onnellisuusreseptini ansiosta saan erinomaista palvelua Puerto Ricon (pari tuntia lässytystä). Tätä on syödä salaattikebab kertakäyttötuopista? Olen vetelöitynyt ja innokas, tiedätkö mitä tarvitsen? Varmasti? Vedä eteeni keltaiset verhot & leikkaus toiseen kohtaukseen. Vielä saa taulukkonäätäkin hoitaa ihania neitoja, ostaa kaiken; nousen johtoportaita, saan sydäntauteja, rakkaudentyötä, spastinen uni, pneumonioita. Jo vain, ce n’est rien. Jag tycker att det är faktiskt lättare.

Science! I love it. Kaipaatko uutta ajateltavaa — vihannesmyymälöissä? Kysyn vidsikkäästi pyyntipäivää vaikka itse sanonkin men ingen skrattade åt saken. Pitäisikö minun? Haluan maatua. Yhtäjaksoinen syksy, huulet savea ja sanatyyppejä, silmät hajonneet, lehtiä. Seuraavaksi oksennamme kotiloita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti