Ensinnäkin (sic) tämä vierasperäinen, vaikeasti käsiteltävä kuutio, vaikea kuin kyynärpäät. Täsmällisesti: 147cm × 147cm × 147cm. Risto: Kuinka se on mahtunut asuntoon? Rauhallisesti hän painaa perhoshaavin sinisiiven ympärille. Olin kutsua isännöitsijän, oviaukot tulisi leventää, kuutio porata halki, naapurirauha jne. Jarno ja Risto koskettamassa marmoripintaa ehdottoman vakavina, mitä hahmot haluavat (WANT) kohtauksessa? Höyrytään munasillaan hangessa. Sitten: Enää en kaipaa lantion kaarta, vieraiden nännipihojen pyöreää, saunassa killuvia heppejä, pidän kärjistä, särmistä, tahkoista, pidän kuutiosta! -ni. jne. Jarno ja Risto heittämässä lumipalloja ikkunaani.
Reaktioita kuutioihin: koristelu, peittely, huonekalu,
tilataideteos, kivipora, palvonta, pään hakkaus, veistäminen, rakastelu, miniatyyri-
Daavidini mittasuhteet eivät ole perustellut, pään ja ylävartalon tulisi pikemminkin olla pienemmät suhteessa alavartaloon
l.fg6uiasbu we4i990på¨'
nmi90+of67345asdghjkoopk0we41
89+
Seuraava hankkeeni on henkilökohtainen
harmonia seison suorassa, otan kiintopisteen silmien korkeudelta
erottuvasta vapaavalintaisesta
kuutiosta, ojennan käsivarret sivuille, nostan sormet ylös yhdeksänkymmenen asteen kulmassa käsivarsiin nähden kierrän vartaloa myötäpäivään oikealle kääntäen päätä vasta kun olen kiertynyt mahdollisimman pitkälle palautan pään takaisin alkuasentoon vartalon ja käsien seuratessa kädet pysyvät koko ajan samassa asennossa vartaloon nähden, jaloilla otan pieniä askelia paikallani hengitän liikkeen aikana tasaisesti, kuvittelen liikkeen päättymistä päätöstä liiketoiminnatonta autuasta ympäripyöreää
Mies kulkeutui kuljetinta pitkin hakkeen esimurskaimeen. Hän menehtyi välittömästi. Jos hän vain olisi ajatellut kuutiotaan — ymmärrättekö, mitä ajan takaa?
Eeeeeen oikein pidä tällä kielellä
kirjoittamisesta, suomi on paksua
pyöreää äitelää
loppasuista vaikertavaa vaippamaista
hurmehista
alakuloista alkuloista
pallia- ja laksatiivista pilvilinnoja
kakkaavaa
: (
Plesauruksen psykedeelinen rock kulkee uusimmalla lätyllä
kuin fuusiomoottoroitu Harley-Davidson. Kunnian päivien
Blue Öyster Cultia kanavoiva avauskappale The Charnel God
ruoskii, rankaisee ja ryöpyttää intensiteetillä, johon bändi ei
ole kyennyt vuosikausiin. Herää kuitenkin kysymys, mitä
sanoittaja Karlsson ajaa takaa entistä häpeämättömämmillä
Dungeons & Dragons -aiheillaan. Lisää häpeämättömämmiä
on luvassa, sillä rivakka roolipelaajarock jatkuu läpi 71
-minuuttisen albumin.
Levy on pitkälti samarakeinen vuoden 2008 julkaisun
Superhuman Ethics kanssa. Ja mikäpä siinä, moottoripyörää
on turha keksiä uudelleen, jos konsepti kiiltää edelleen
kirkkaasti kuin kromi. Uuden Plesauruksen nimeen
vannovien on kuitenkin syytä muistaa, että levyt, jotka itse
kuulin ensimmäisenä, ovat joka tapauksessa parempia. Näin
ollen yllätys ei ole suuri, kun myös käsillä oleva albumi
lipsahtaa ennen pitkää itseääntoistavuuden hikiseen rakoon.
Tästäkin huolimatta on päivänselvää, että päätöskappale
Chun the Unavoidable tulee olemaan vakionumero niin
bändin keikkaseteissä kuin vääjäämättömillä Best Of
-kokoelmilla. Näin rajusti laukeava finaali jättää kaikesta
huolimatta hyvän maun suuhun — luoti menee toisesta
korvasta sisään ja aivot valuvat toisesta reisille.
(Minusta se on Soundin kaltaiseen julkaisuun liian pateettinen)
JARNO (O.S.)
Tietysti 20 vuoden kuluttua yhteiskuntarakenteet ...
sikäli en välittäisi julkaisutoiminnasta, ellei
sitten muinaisnorjalaisen sankarin ... yrityksistä
huolimatta runous ei voi olla niin typerää.
Tule pois sikiöasennostasi, johon ahdistus, teen sinulle lämpimiä
tutki tätä astrologista kasviota, jonka olen laskostanut
fyysisen tuntemuksen tasolla ero ei ole suuri.
Riston hikiset kasvot.
käsikirjoitus ohjaus leikkaus Kai Kajander Näin ironinen etäisyys Näkyvyys ajoittain lumisateen huonontama, etelän ja lounaan välistä tuulta Melko perseestä kieltämättä. Kaiken tulisi päättyä todelliseen, lohduttavaan kiteytymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti