Muotoja

Silmä heijastaa sateen. Silmä kylmänä
kuopassa; nikotiinin
värjäämät hampaat paljaina ja luina. Onkalot vettyvät.
Keuhkot ovat kaksi inkivääriviipaletta, vettä
sitovia taskuja, mutta kiireettömästi
ja verkkaisesti kuin kelluvat kädet.
Siis ruumis. Tummunut kaula
muistaa sormenpäät ja toisaalla
kelluvat kädet, sylissä metrossa tai
kämmenten viivat kasvoilla.
Punainen sydän on raaka ja hiljaa.
Siis kädet, tai humisevat aivot, kädet ja
aivot pysäyttivät kerralla
sadoittain lihaksia (koska?), kuudestasadasta
viidestäkymmenestä kuudesta
kahdeksaansataan viiteenkymmeneen, riippuen
laskutavasta; tavoista; vartalon
pysähtyneet tavat, mitä te ajattelette
sellaisista? Sormien naksauttelusta?
Luita yhdistävien nivelpussien
voiteiden paineenmuutoksista, kun
jäseniä vedetään, työnnetään
Asiaa tuskin ajattelee ilman painavaa syytä. Hän
ajattelee: yhdeksänkymmentäkiloista, ja puhdistaa silmälasinsa
yhtä poissaolevana kuin hetki sitten.
Ruumiin lähellä on sadoittain kelloja — jokaisessa
asunnossa useita — tuhansia kelloja
mittaamassa samaa analogisin ja digitaalisin
askelin. Tunnin kuluttua hän
astuu ehtimäänsä junaan. Tunnin kuluttua
vartalon muotoon kajotaan. Sisältö

Ostin pikkuhousut, mutta en tiennyt, kuinka ne
syödään. Kummastutan itseäni päivästä toiseen näillä huomioilla.
Oikealla aukiolla jokin on väärällä tavalla kohdallaan.
potta. Onko oikein, että kikkelin näyttäminen on hauskaa?
Tämä on kevään ensimmäinen ilme, sivujen välistä

löytyy kuparinen hius. Miten tyhmä eläin
on keksinyt matkia merikäärmettä?
Orin pitkä ja vapiseva elin etsii vakituista elämänkumppania.
Ylisöpö banaani. Onko tämä vihreää, tämäkö on kevät?
Kuuleeko kukaan? Minäkin näen unta hevosista, unet ja hevoset
ovat kliseitä, joiden kanssa joudun elämään.

Tähtien liikkeet, kuut
hitaasti kuin pehmeisiin lampiin. Luciferista tuli
paholainen, langennut enkeli, ja hänen seuraajistaan
demoneita. Kuvittelen lähettäneeni seksiviestejä tuttaville.
Haluaisinkin kysyä, millainen järkytys teille olisi, jos
poikavauva puettaisiin vaaleanpunaisiin ja
tyttövauva vaaleansinisiin

saatana ottaa takaraivoon. Toiveeni oli kuvailla ääni,
joka tiivistäisi nämä epätodelliset miljardit kohti Seulasia.
En muista, mistä kirjasta luin paljon koskettavamman
kuvauksen, joka tapauksessa luovutin ennen kuin aloitin.
Lauseet ovat tahmeita kuin humalassa. Puhuja

sulkee kirjan ja tajuaa olevansa sormia.

Jos olemme tarkkoja

Oletteko lukihäiriöinen vai muuten vain tyhmä? Nykyisen vihanlietsontakampanjan on aloittanut 1100-luvulla Kolmatta Aikaa Gondorin kätyrinä tänäkin päivänä toimiva valta-aivopesijäeliitti, joka kutsuu meidän yhteistä Maatamme apinoiden planeetaksi. Kaikkea saa lähes sairaalloinen ”kateus” aikaan, se ”kateus”, mi ohjaa Auringon ja kaikki tähdet. Mikä on ero apinoiden ja henkensä kaupalla skitsofrenian ja hallusinaatioiden puolesta taistelevien välillä? Hävetkää, nulikat, tämä ei ole kompakysymys. Muistakaa joskus perustuslakia ja yrittäkää laskeutua norsunluutornistanne todelliseen Keski-Maahan. Jollette äänestä seuraavissa vaaleissa oikein, teidät syrjäytetään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Siellä voitte rauhassa saada itkupotkuraivareita ja olla sitten niin ”suvaitsevaisia”. Muuten rötösherrat mädättävät koko korin. Sekä meloneille että omenoille sopivat lippalakit ovat yhteiskuntamme syöpä.

Perustuslaki sanelee elämää kohdusta hautaan. Jos olet eri mieltä, sinulle siis sopii, että ihmisiä ammutaan kuin koiria. Minulle on pääasia, ettei erityiskohtelu kohdistu mihinkään muuhun kuin vaimoni hakkaamiseen. Kuinka tulisi äänestää, jotta tyydyttäisin kaikkia? Pitäisikö painaa suurta punaista nappia? Jos somput tappelevat keskenään Somppulassa, on paras pommittaa se kaikki lasiaavikoksi. Näppärästi ne neekeriukot kuitenkin pyörittelevät tiensä ulos omasta maastaan päästäkseen nauttimaan meidän positiivisesta syrjinnästämme. Jos ”vähemmistöille” annetaan oikeuksia, kohta mies tai nainen avioituu lemmikkinsä, autonsa tai pesukoneensa kanssa. Miettikääpä sitä hetki. Henkinen ja fyysinen väkivalta ovat yhteiskunnan perussolun, perheen, perusta, mutta tämän järjestyksen rikkominen on aina ollut yhteiskunnan vihollisten pääkohteita. Nyt tarvittaisiin vahvaa irtiottoa planeetta Maasta.

Tähtilapsen kolmiyhteys

Aion n  ytt     n  ille ihmisille, mit   sin   et halua ä ä ä ä ä ä/heidän näkevän


Olen tietokoneista, tekniikasta, tieteistä, filosofiasta, henkisyydestä ja avaruudesta./
Noin 11 vuoden ikäisenä aloin tietoisesti vetäytyä terskani päältä. Numerologiassa 11 tarkoittaa/
idealismia, edelläkävijää, intuitiota, ilmestystä


Opin jo tuolloin, että
biologiset rakenteet ilmenevät täysin
kristallisoituneina nestemäisinä
valokehoina./Aloin juoda
suhteellisen suuria määriä vettä, ja elämä
kulki vauhdikkaasti flown tavoin
eteenpäin. Hankittuani
ensimmäiset kristallini aloin/
työskennellä niiden kanssa, ja päivittäiset
perustarpeeni aloin/
piirtämään mitä ihmeellisimpiin
pintoihin.


Elämässäni alkoi tapahtua todella merkittäviä synkronisiteettisia/
unihalvauksia ja selittämättömiä numerologisia ilmiöitä/
Esimerkiksi blogini olemassaolon aikana yli
40,000 yksilöityä käyttäjää on suorittanut yhteensä
210,000 epätoivoista murhaa/
Myös lukemattomia määriä delfiinejä on kuollut. Blogista muodostui/
suurempi ja laajempi kokonaisuus kuin olin koskaan osannut kuvitella. Nykyihmisen
on vaikea edes villeimmissä/
mielikuvituksissaan päästä samanlaisiin sfääreihin.


Yritä ymmärtää totuus. Opit näkemään/
kuulemaan ja tuntemaan aidommin, olemaan enemmän kurpitsanmuotoinen, kasaamaan/
enemmän painetta. Sinusta saattaa tulla jopa henkinen opettaja ja alat kertoa/
omista henkiolennoistasi; että sisällämme on järjestelmällisiä energiavirtauksia; että kaikki on/
värähtelyä, joka stimuloi elinvoimaa, intohimoa ja innostusta/
Se innostaa positiivisen Energy:n kautta englanninkielelle sovitettua gematriaa, esimerkiksi
Marijuana/Angelic Being/One Love/Hendrix (hän/
oli myös starseed)


Aloin etsimään itseäni/
Ongelmana nykyisessä elämässäni ovat olleet itseluottamuksen puute ja dissosiatiivinen/
identiteettihäiriö aikavälillä syksy 2010 – kevät 2011. En ole koskaan/
osannut toimia pakon alaisena tai alistettuna, sillä näen jokaisena hetkenä/
sisäisen universumin esteettisyyden ja eettisyyden. Tästä
huolimatta koen sisälläni sanoinkuvaamatonta tyhjyyttä, koska en ole varma, onko sijaintini/
maapallolla vai jollain toisella planeetalla.


Elämme 21 triljoonan vuoden mittaisessa hologrammissa/
Ikävä kyllä sitä todellisuutta ei monikaan/
tunnu huomaavan. Sopiikin esittää kysymys: miten
muutat elämääsi, kun todellisuudessa olemme kaikki yhtä/

Kiinnitä huomiota pieniinkin yksityiskohtiin. Jokaisessa elokuvassa on kerrottuna jokin pieni totuuden osa-alue, tai osatotuus suuresta totuudesta. Tiesitkö esimerkiksi, että Avatar-elokuvan ensimmäinen otto sisältää yli 150 erilaista eritettä? Hollywood haluaa puskea näinkin häpeilemättömästi invaasiota ja negatiivista energiaa. Elokuva sisältää myös rankan ja suoranaisen viittauksen ihmisrodun ahneuteen. Hereillä ollessaan ihmiset käyttävät jatkuvasti ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka käyttävät ihmisiä, jotka kä

":D"


Neo oppii elokuvasarjan aikana jopa/
lentämään. Petyin huomatessani, että hartaimmatkaan kristityt eivät usko hänen olemassaoloonsa/
He ovat sokaistuneet auktoriteetin ja dogmien muovaamien uskomusjärjestelmien opeista./
Elokuvasarjan lopussa myös Neo menettää näkönsä, mutta kykenee/
siitä huolimatta näkemään ja elokuvasarjan lopussa Neo palaa myös takaisin osaksi/
elokuvasarjan Lähdettä/Ykseyttä/God Source/joka sekin on
elokuvasarjasta/joka on sarjassa/elokuvia lähempänä/elokuva-
todellisuutta/sarrrja/kuin elokuvamoni/sarjakuva on elokuviosasarjassasa


Neo: Ei ole olemassa lusikkaa?
Neo: Mikä totuus?
Neo: Miksi?
Neo: Kuka minä olen?
Neo: Mitä minä haluan?
Neo: Mistä minä tulen ja minne olen menossa?
Neo: Mikä on elämän tarkoitus?
Neo: Miten avaruus loppuu?
Neo: Kumpi oli ensin muna vai kana?
Neo: Pommit tippuu mitä vittuu?
Neo: Mitä mieltä jumala ois?


Todellisuudessa/
Kuu pyöri yli 50,000 vuotta akselinsa ympäri, eikö/
tämä kuulostakin hieman oudolta? Aivan kuten planeettamme Maa/
aivan loistava lainaus TV-sarjasta: ”Grown-ups are weird”/
ja toinen suosikkini: ”Perinteinen psykiatria ei päde ajan mestareihin.” Indigolapsilla/
diagnosoidaan virheellisesti ADD ja/tai ADHD, koska lääkärit/
ovat kaikki reptiliaaneja, jotka nimittävät/
itseään mielenterveysalan ammattilaisiksi, mutta ovat/
todellisuudessa totaalisen tietämättömiä/
äärimmäisen itsekeskeisiä egoilijoita


Minulla on todella laaja teknologinen tietotaito Atlantiksen ajoilta/aikaansaada muutoksia
myös muissa ihmisissä. Taitopääomani saa haluamaan kosketetuksi tulemista/ja aikaiseksi ihmeitä.
Itsestään löydetään uusia puolia ja hyvin usein/henkisyyden polulla olevat alkavat
kiinnostua tytöistä ja pojista. Huomasin jo 14 vuoden iässä (numero 144 on
vahvasti liitoksissa korkeampaan minään ja sielukollektiiviin), että
ohjelmoiduilla ”pornotähdillä” näkee järjestelmällisesti perhostatuointeja
joko a) rinnassa tai b) alaselässä juurichakran tietämillä./


Sakraalichakra on keskittynyt elämän nautintoihin./
Suurella osalla meistä sisuspunoschakra/
ilmentää jatkuvasti sarjoista Heroes, The 4400, Lost ja 24 tuttuja elementtejä./
Ihmisistä on tullut neitsyt marioita, jeesuksia, buddhia . . . you name it/
ja TV:stä puskee jatkuvasti Steven Spielbergin riekkuva Black Hole Wesedrak -pää


Mielenkiintoisia pointteja elokuvista:


Olemme kaikki Luojan ”pienoismalleja” ja koostumme valosta
ja maailmankaikkeudesta
ja kokonaisvaltainen energisyys
ja aivotkin rakentuvat
ja 87% vedestä
ja mahdollisuuksista
ja pelko murtaa
ja totuttuja kaavoja
ja tapoja toimia
ja tapoja ajatella
ja tunteitamme
ja pidetään yhtä
ja lentäviä lauseita
ja ääninäytteitä
ja elämässä on miljoonia
ja miljoonia asioita
ja silti huomiomme on
ja keskittyneenä päivittäiseen
ja elämme 49% negatiivista
ja 51% positiivista energiaa
ja sisältävässä maailmassa
jämämaailmassa

Tieteen saralla ollaan vielä ns. erilaisilla hengellisillä kesäleireillä. Kaikki, mitä pieni ihminen voi tehdä muiden hyväksi on hitaasti mutta varmasti paljastaa negatiivisen eliitin salaisimmat juonet. Hiljaa hyvä tulee. Ehkä hämärästi hiljaa, mutta varmasti, ettei totuuden julkituominen tulisi kaikille shokkina./

Aldebaran/
tunnetaan myös Buddhan tähtenä/
valaistuksen tähtenä, Aldebaran. No katsoin tovia myöhemmin/
mikä tämän sanan merkitys olisi. Aivan kuten tein/
alkuperäisten The Matrix- ja Terminator-elokuvien käsikirjoituksille/
aivan kuten alkuperäiselle kaiken Luojalle (Prime Creator/God Source).


Goats).


Alla katkelma unipäiväkirjastani:


Tunsin jonottaneeni lampaan tavoin satojen metrien pituisessa jonossa
pakkasessa. Siellä oli eräänlainen eskimotyylinen iglu, jossa impotentti
Felipe-niminen kaveri oivalsi jo vuonna 1891 eetterin roolin. Hän todella
tarkoitti sitä kirjaimellisesti, sillä korkeammissa ulottuvuuksissa lentäminen
tapahtuu juuri eetterin kautta. ”Minne olen matkalla?” Ja hän vastasi
minulle: ”Siitä sinun täytyy ottaa selvää.”


Tavoitin hänet 3D-ulottuvuudesta, jossa fyysinen kehoni sijaitsee. Huoneisto
oli korkeassa, lähes pilvenpiirtäjäksi luokiteltavassa rakennuksessa.
Ensimmäisessä huoneessa nainen sanoi: ”En kerro julkisesti, kuinka
esteettömiä olimme, mutta nautimme fyysisistä aktiviteeteista sekä hyvästä
ruoasta ja osoitimme tunteikasta yhdistelmää astraaliprojektiota ja
telepaattista kommunikaatiota. Harrastaisimmeko sovintoseksiä?”


Pasunisti esitti kappaleen Mysterious Whale Die-Off Is Largest on Record


Joidenkin tovien päästä ”filmi loppui” ja kirkas valo peitti ”tietoisuuteni”.
Heräsin unessani jostain toisesta rakennuksesta suuren ihmismäärän kanssa
(herääminen on ensiaskel henkisyyteen). Hetkeä myöhemmin metsä alkoi
hohtaa indigon värisenä ja hieman on hämärän peitossa mitä sitten
tapahtui mutta kun alukset tulivat näkyviin koko alueen peitti yli 23
antimateriaräjähdystä. Sekunteja ennen lopullista disintegraatiotamme
nainen totesi minulle: ”Olisit voinut valita toisinkin, mutta päätit tehdä


näin.” Lisää informaatiota aiheesta löytyy blogistani.

Vauvioita

Auringossa surisen autuaasti ja lähtemättömästi. Uneksin
nuolista, viidakon nopeista juovikkaista
Vääristymien ihmeelliset verkot ovat kielen
ja ajattelun ekonomiaa. Auringon

•◦∙•●••∙◦∙•●•∙•◦∙●•●•∙◦∙●•∙◦∙●∙•◦∙•∙••●◦

saksittu ellipsi, aistin
pilvet kuoriessani satsumaa. Onko appelsiini kategoria?
Vakavimmat ongelmistani ovat anosmia ja ageusia.
Kuulematon eli kuuro, näkemätön eli sokea, puheeton eli mykkä
ihminen eli vammoineenkin kokonaisen elämän.

”puuttuu mm. infrapuna- ja värähtelyaisti
  sähköaisti, ultraviolettinäkö
  magneettikenttäaisti, pistesilmä, telepatia
  psykokinesia, radiestesia”

Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen.
Silmä luhistuu mahdottomuuteensa, ärsyke tai ripsi,
ennen pitkää elollinen ruskettuu kuoliaaksi.

Sellaisia lauluja minä näen. Toisinaan
olen harrastanut psyykkisiä riippuvuuksia.
Seksuaalisuus riippuu psyykkisestä näkökulmasta,
kamanveto ja seksi ovat siitä humoristisia

koestamoja; monistumme ja kierrymme, esim.

outologia

Ihminen on puutostila.
Hän joi päivittäin litran pakurikääpäteetä ja maksoi kaiken hopeakolikoilla.
Hänen kaleeriorjan hymynsä on jäänyt lähtemättömästi
kirjoittaa paimenrunoja myöhästyneissä junissa ja sulavasti
hän on omintakeinen kotirouva kovaankin käyttöön.

Kadut ovat mutkattomia, ongelmattomia, kuolemassa
tilhet jatkuvat lastenvaunuiksi, äiti työntää
vaunut verhoihin, tuulessa

lintumuovia, maassa
kukkia ja malleja

savesta, kukkia ja mallintaa

Nyt Erkki ”Ereshkigal” Kallio ja sananen valtameren elämästä.

Motivoin itseäni päivittäin ulkohuoneissa, helikoptereissa.
Ennennäkemätön hallitsee maisemaani.
Kokonaisvaikutelma on minusta pyhäinhäväistys.
Näkymätön eli ilmiselvä ei ole ilmaistavissa
Vauvioita ja muita kevtomuksia. Meri on uneni

aina uni, ainoani

Kylpyhyeena

Kutsu minua pakokeinoksi. Kutsu hiuksillaan
kuristetuksi naiseksi kutsu sisään kutsu ulos

Kätkin sen pyykin joukkoon
sen siihen lammikkoon. Kutsu vaarallisimmaksi
tapaamaksesi henkilöksi, panikoin
kylpyhuoneen peilissä aamuyöllä
Kylpyhyeenan pielissä.
Jos ajatus on kielen virus, perhosia kalloja
onkaloita perhoskaloja laser-

kasvojesi taajuutta. Tajuttomat ilmeesi.

Riutan kivillä morfologiset urokset
karjahtelevat. Soitimen liikkeet ovat mieleeni
tuovat kalliomaalauksen ritualisoidut amebat.

hiuksia

”Vapaasti dissosioivan” kaltaiset leikit
kannattaisi googlata ennen paperille asettelua

hiuksiaan pesevän naisen kasvojen
edessä virta kuin antropomorfinen vihreä.
Hallitsen aikaa ja supersäikeitä.
Maailmankaikkeus kerrallaan minä kiedon kaulaan

supern
uora
supern
yöri
supern
uori
supern
öyrä
superr
ihma
superi
hra
superk
ierre
supert
unkea
superp
ujottaa
superp
uskea

silmien editse sarjallisia kuvakulmia, näkökulma-
tutkielmia kuin lumen tuulettamia, sisäkkäisiä
kehiä. Sisällä nainen on kissan oleskelua ja hiljaista.
Hänen eleensä tarttuvat, sisään-

hengitys, hiuksia

, kirospasmit. Pyörähdysperspektiivi tekee tästäkin
syvyysvaikutelmasta vaikutelmamman. Sätkivä
nukke, korko kohtaako pöydänjalkako ruukku

Ja niin siinä kävi, että minusta tuli osaston paras narttu. Hirvien
sarvet kalahtavat.

Vastaako painovoima tavanomaista kokemusta?

Putosin yhden kahden kolmen hahmon kanssa. Olimme riittävän kaukana maanpinnasta painaaksemme mieleen toistemme kasvonpiirteet. Jos maata oli ylipäätään olemassa. Olisi ollut hauska vaihtaa ajatuksia, mutta puhe on loppunopeudessa mahdotonta. Harkitsin yksinkertaisen elekielen etablointia. Toisaalta, mitä me olisimme viestineet? Joko? OK:ko? Putouksen vastustamaton fakta yhdisti meitä kuin syvällinen keskustelu kasvokkain. Mitä tulee kynttilän liekkiin, mitä siinä kuuluu, jos on tarpeeksi lähellä? Jokainen meistä keskittyi suunnistamme keskeisimpään. Odotimme pilvien hälvenevän, peläten etäisyyttä ja lopullista tietoisuutta. Verisuonisto, se on laineiden pysäytyskuva, elollinen laineisto. Onko kirjoitus ampumista seksuaalisempaa? Tulin myös ajatelleeksi, että hälvenemisen sijaan pilvet koskettaisivat maata. Yhteinen kokemuksemme päättyisi tiedostamatta, antiklimaattisesti tömähdyksinä purskahduksina



Tein mielessäni laskutoimituksia.



Näin ahtaassa tilassa en ole ollut. Tai en muista. Kiviseinät ovat joka tapauksessa kaukana kohdun lämmöstä. Makuuasento olisi ehdottomasti pahempi; kuka ei ole herännyt hiestä märkänä elävältä hautaamisen jäljiltä? Sinä? Minut on armeliaasti muurattu pystyasentoon. Leikittelin ajatuksella, että luurankoni valvoisi vuosisatoja kiventäyteisten ilmansuuntien ympäröimänä. Kasvojeni kelmeä puute pelästyttäisi tulevaisuuden arkeologin. Mutta, vaikka en mahdukaan kääntymään viimeisessä huoneessani, luuni sortuvat ennen pitkää romuksi siihen, missä nilkkani yrittävät liikkua. Merenpohjan puinen hylky. Syy sille, miksi selkounia halutaan nähdä on, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde. Fantasioin myös, että seinään olisi muurattu toisia, kiven yhtäläisesti mykistämiä vankeja. Tunsin syvää yhteenkuuluvuutta. Onko merenpohjassa taloja? Pinnanalaisessa valossa näen unta, unia stalaktiiteista



Lapset ryömivät silmistä sisään.

Vanth

on maailmanpuuta tukeva ktooninen vaijeri.
Pitkittäissuuntaiset tukivaijerit haruspekseja.
Oksat, joita Vanth kannattelee, kantavat
hedelmiä, jotka tekevät syöjästään kuolemattoman.

Omnitroninen ja maloriakinen Persipnei
tarvitsee uudet nilkat

tehtäväsi on noutaa komponentit
valkoisia myrkkypilviä röyhtäilevän
megamadon kidasta

Tällä välin planeetat tekivät määrättyjä liikkeitään. Napa-alueet liikkuivat vetten päällä; maa kohosi ja laski paljastaen hypnoottisia laaksoja. Tämä on vanha tarina, mutta kerron sen joka tapauksessa.

Neuroniruoskaa heiluttava puolialaston
metabarbaari turkissaappaissa
pakenee Troijan pyörällä feeniks-
lintu matkassaan

Riskit olivat varteenotettavat. Saatoin livahtaa valtakuntaan vain, jos tämä kultasydäminen paimentyttö pelastaisi minut sulttaanin hyperpeitsin aseistautuneilta sotilaspartioilta oman henkensä uhalla. Saatoinko yhä luottaa valtakunnan paimentyttöyteen?

batonokratia

Vaikka en ymmärtänyt neidon puheenpartta, hänen eleensä kielivät sanoja selvemmin: Katso taaksesi! Ainoa keinomme on naamioida sinut linnunpelätiksi, ja epätoivoinen riisuutumisesi yhteisen vaaramme hetkellä voi johtaa jälkeenpäin mitä vaivaannuttavimpaan

Je n’impose rien, j’expose. Vastasin katseellani olevani ennen kaikkea un gentilhomme, joka, saatettuaan huippusalaisen tehtävänsä päätökseen, veisi sinut kauas pois tästä kaikesta, jos vain haluaisit niin, sillä minun oli tunnustettava, että yhteiset hetkemme olivat saaneet sydämeni

Mitä kertovat nano-ohjukset, levitoivat silmät ja
halmaa pelaava kreikkalainen kirurgi vuodesta 1913?
Onko ikivanhojen aarnihautojen salaisuus,

johon mennessä kaikki mahdollisuudet päätyä luontoon oli tyrehdytetty. Sillä, aiheellisesti todettiin, ”luonto” on vieraantumista tuottava käsite. Meidän tulee pikemminkin suhtautua ympäristöömme aivan kuin emme suhtautuisi siihen.

Kuvittele itsesi ulkoilmaan, avaruuden alle. Galaksin astronominen massa päälläsi . . .

Kirjailija tässä terve. Elämäsi oikeassa
maailmassa on tästä lähtien oleva hitusen
siedettävämpää

Ja kun sanon ”kokeellinen”,

Seuraavaksi istuin ja seurasin, kuinka Knismes ja Gargales väittelivät rakastelun triviasta. Knismes on eläinkokeilla viisastunut ja tiivistää kaiken oleellisen, Gargales seuraa perässä huoramaisesti röhöttäen. wrap it up gargales thingys. Anna tyttösi pukeutua miten haluaa, minä en. Tämä on seksuaalipolitiikkani ydin.

Ilmausta ei kannata esittää plus-miinusmerkkiä käyttäen, eikä kehnoa vinoviivamuotia. Pääasia on, että et lyhennä. Ratkaisumallimme muistuttaa alustavaa ehdotusta, mutta on toteutukseltaan kustannustehokkaampi, so. vähennämme jokaiselta yli 30-vuotiaalta perheenisältä vartalon reisistä ylöspäin.

Minä sanon sinulle, että joku tulkitsee meitä. Tämä on tarpeetonta ja hämmentävää, sillä jättiläiset ovat a) taruolentoja

Jos ajattelet kotiloita julmimmalla tavalla, ajatteletko murskau-

tai ajattelevasi keilakotiloita vedenpinnan lävitse, koralliriutat

itseäsi, jolloin voit olla ajattelematta mitään. Halutessasi voit

vaihtaa nivelkotilot merileviin, poimit kourallisen, elastisiin

venymiin, jotka virtaavat kuin valaiden henget. Kotilot,

jotka voivat olla tai olematta kiertoilmauksia, jotka olet jo

polkenut murskaksi. Lithopomat ovat todellisuudessa

jotakin lohdutonta. Rantauduin vasten onnetonta ja kappaleita.

Minulle tuli huono olo, kun se heilutteli käsiä ja osoitteli

minua. Niin mikä? Se kuulosti sirkkeliltä, sillä sillä ei ollut

jäseniä, minä minä en kykene puhumaan tästä. Tavuni vaipuvat

kuten kouristeleva alumiini. Halutessasi voit korvata

lohduttomat kotilot epätoivoisilla ravuilla. Alumiinin

uppoavilla taloilla. Minun on mahdoton sanoa, sillä pääkalloni

on teleportannut päästäni. Entinen palloni tyhjenee kuin

”kokemus”. Hän, minämme, tuntee vartalollaan ruumiittomia

sormia, kuin naisen hengitystä. Naisten hengittävät sormet.

Tai avuttoman valaan. Merihirviöiden kitaan mahtuvat kaikki

maailman ydinjätteet ja -aseet, ryökäleet tulevat ja kostavat

liikapyydettyjen valaiden puolesta. Yritän ja yritän yhä vain

elää, mutta olen yhä ruumis. Tahdon kertoa, kuinka tahdoin

kertoa, että olen unohtanut, mitä olin unohtanut. Se kaikki on

vain kuvitelmaa, se kaikki on vain, se kaikki on se kaikki se.

Halutessani voin päättyä. Kyllä vain haluan päättyä. Esim.

kerrostalon ikkunat helähtävät, ja tuhoon tuomittu valtakunta

peittyy viimein tumman ja kylmää huokuvan meren äärettömän

vaahtopäisen sylin hyisen väräjävän pinnan ikuisen haudan-

hiljaisuuden, haudanhiljaisuuden,

Kasvatin hänen käsistään häkin. Pidensin sormiluut kaltereiksi. Kämmenistä muodostuivat katto ja lattia. Nimeän sen niveliäiseksi, tätä tarkempaa aikamuotoa ei ole. Kahdenkymmenen vuoden ajalta kirjan selkämyksissä tuhansien ihojen jäljet. Muistot kesältä jokin, höttöä ja kauneutta, hiekkaiset merivirrat kuin joet, lohkeilevat hiukset, lokit. Nautin kuohkeista äänistä: aallot sokeri riisi. Päivät alkavat rykivästä kattopellistä, tauoista, sään öistä. Kun koskee hiireen, ei voi syödä perunaa. Kun rottaan, naurista. Aasin on oltava punainen, elokuvan mustavalkoinen. Sekoitin sinut toiseen henkilöön, en siksi saapunut luoksesi, vaikka piti ja pidän sinusta, omalla tavallasi nautit keitettyjä juureksia. Vaikka kuinka monta mummoa tinttaamassa kattohuoneistossa loputtomiin. Jääteiden taivas (jäänteiden? Heidän kasvonsa näyttävät ampiaispesiltä. Toivon kaikesta sydämestäni, että saamme yhteyden vieraaseen sivilisaatioon vasta kasvettuamme huomattavasti enemmän ihmisinä. Silloin, ottaessamme vieraat vastaan uusin ja henkistynein ilmein, voivat muukalaiset disintegroida meidät sukupuuttoon. Mekaaninen pääni on ratkaissut kysymyksen. Kuvat päättyvät tähän. Kuvat loppuvat. Herään siihen, että olen itkenyt.

Poltettu malli

Toisen aivoitusten vinoutuvia päällekkäisiä
polkuja ei voi jäljentää. Hän laskostaa jäsenensä miekkojen
maidon päälle, hän kuuntelee vaatetettuja, pitkä-
hiuksisia fantasmeja. Kasvojen tunteikas rakenne.
Pisamoidun täydellinen synonyymi. Nainen
on helposti ruskettuva, naisen ulkotöiset kasvot.
Muiden hampaiden hälinä ja kuulustelun liha.
Nämä hampaat käyttävät valtaa, nämä silmät ovat
valtavan lopulliset. Kuin tahrattomat pyöreät.
Niiden helmiäispinta kuuluu kelloissa.
Ihmispaljouksia. Minä olin ensimmäisenä puhumassa
pyhimyksistä, minäkin haikailin kasvonilmeiden perään.
Piehtaroin epistaksiksessa. Ajattelin, kasvot
kertovat elimistä. Aikailin, kuinka sekuntien välille
mahtuu rajattomasti kipua. On mahdoton uskoa, ettei
ihminen kokisi silmänräpäyksissä rajattomasti. Siipeni
väriset. Liekit ovat soittorasia ympärilläni.
Kylkiluuni ja hampaani soinnut.

Rakas tappoi hänet vasaralla kuin pianon

Hän kutsui rakkaansa kartanoon, tapettiin, kankaaseen, parkettiin. Meillä kasvaa päässämme viidakoita, viidakkotapettia, diodinen kieleni kuljettaa hampaita kuin kielekkeitä.

Taloon, joka oli kuin koonnut itsensä, manautunut kasaan, imploosio. Hän kohtaa rakkaansa miimisesti ikkunassa. Meriiteistäni kirjoitan vain majuskelein. Arkkitehtoninen

noidankehä, vedensyöksijät, demonit. Tämä pohjaa Pythagoraan oppeihin, luuydin kiemurtaa selkärangan rippeissä kuin eksorkistinen bric-à-brac. Nikamat ovat omiani, kertoi

gargoili, vammauduin sotaretkillä halki keskiajan. Toledossa luin traditionaalista diaboliikkaa. Munat paljaina Danten skodassa, oli hauskaa eli ei. Andromalius, kroonisen vauras

Helvetin jaarli, surkeutensa jakava Asmodai, selibaattien katkaisija, sekä Kimaris, musta valo, gematrinen ympärileikkausveitsi ja skalpeeraaja. Haavat kiiltävät kuin halkaistut

ahvenet, iho muistuttaa kukkamaista kuviota. Olemukseni on siksi roteva, että olen koko ikäni pukeutunut painavimpiin olemassa oleviin haarniskoihin.

Yrittämisen mädät nimet, määreet ja äärimmäisyys väsyttävät. Kuinka keskustelisimme, jotta ymmärtäisimme toisiamme? Olemme sattuneet toisiimme sattumien viidakoissa

vaistonvaraisesti kuin eläimet, tai sävelet, huolimatta tulevaisuuksistamme on suudelmamme tuleva hetki hetki täydellistä kuvausta. Rakas kuljet asuntoni lävitse kuin Kuu.

Tähtilouhinta

Langatessani hampaita pärskyttelen verta ja aspektejani. Merkityserot ovat mittavia puhuttaessa mistä tahansa pärskimisestä, planeettojen välisistä kulmista, planeetan ja horisontin itäisen tai läntisen pään tai planeetan ja ylä- tai alakulminaation välisistä kulmasuhteista. Dentaalini ovat tummia ja lomittuvia. Minun siippani kutsuu minua korvayököksi, me intoudumme mitä oudoimmista asioista, groteskeista kaavoista ja vierauden analogioista. Sodimme käsityksiä vastaan, minä vastaan paskalla paskaan, hän irvikuvaa naiivia ivaa. Keskeisiä ovat materiaaliset asiat, esineet ja olennot, joissa ei ole dramaattista potentiaalia, esim. mummo. Keskeiset materiaalimme ovat superseokset ja amorfiset metallit. Unessa yhdisteleminen on telmimistä, alkioita, lemmitty demonini. Unelmoin yhä teoista. Minun prosodiani on tulosta pelosta ja suorittamisen pakosta, vasta lopun lähestyessä voin hyväksyä painotukseni sellaisina kuin ne ovat. Käyttäydyn kuin olisin jatkuvasti televisiossa, olen kauhean estynyt ihminen ja nielultani gastronomi, hallusinaationi; hallusinaationikin ovat arvatenkin jonkun sielunmaisemaa. Oppimistuloksiltaan lapsemme ovat maailman parhaita. Nyt avantgardistiset muksumme simuloivat luomista. Tämä ei ole normaali tilanne, kaipaan vain arkisia askareita ja olotiloja, esim. syöpäpotilaana oloa. Omainen on materiaalinen, eteerinen ja lutunen. Hetki porautui niin syvälle sisimpääni että sattui. Hetkiin sisältyy ihmeitä. Joskus pysyn hädin tuskin tolkuissani hektisen elämäni rytmissä. Mieluiten olisin käsittämättömän aliravittu tai ylipainoinen, tai molemmat, etenkin kumpikin. Käytän sidesanoja kuin -harsoja, haluan pornografisen tähtikartan, mittasuhteiltaan astronomista köyrimistä. Veistokselliset ja vastaansanomattomat, itse asiassa kertakaikkisen valtavat, kolossaaliset komposiittikauhat, joilla rouhia läpi veren ja Kuun munasolumaisen pinnan. Etsin punatukkaista, 23-vuotiasta, hoikkaa mutta muodokasta koloratuurisopraanoa. Minulla on lepakon ääniala ja akrobaattiset leukaraajat. Tositarkoituksella. Seuraavassa huoneessa reisien muotoiset aerogeelikulhot täyttyvät notkeilla ja viileillä väreillä. Sateessa höyryävä pelti on nolo kielikuva, kuten aaltoileva, kostea peilikuva. Jos on haettu mahdollisimman latteaa, lasten myötä meille avautui kokonaisia tunteiden mantereita. Poden syyllisyyttä, että makasin sängyssä mieheni tiskatessa, totta puhuen minulla ei ollut liiemmin kuumetta. En houraillut kuin metallilukoista ja aliluojista. Pyhä synodi totesi jo 1980-luvulla homoseksuaalien olevan ihmisiä. Abbedissalle fiktiota ei ole homoseksuaalisuudetta, homoseksuaalisuhteitta. Taas saa aitosuomalainen filosofinen zombi käyttäytyä niin kuin häpeäisi silmät päästään. Veden turkoosissa pintakalvossa sadoittain kauniita toukkia. Käsittelen eliniän dataa avuttomin mielin, alkulientä, olen refluksikko. Vaistoni sanoo, että tuo ulkonäöltään kulahtanut okkultisti on ensiluokkainen yrittäjä. Öisin haamuasiakkaat ryömivät hänen tajuntansa seinämiä, romahdukseen asti hänen elämänsä tempo oli maaninen. Kampaan hampaat, vien roskat postiin, minulla on mahdollisuus päästä, mahdollisuus pääni sisällä; haluan kairautua pääkallostani. Puhuttu kieli on linnunlaulun imitaatiota. Vasta lopun edessä voin hyväksyä tämän. Eleet ovat tietoa valosta ja heijastuksista. Rakennevirheet lihaa. On ihanan vapauttavaa oivaltaa.

Minä kantauduin pohjoiseen, mutta jäälautat leikkasivat jalkapohjani auki kuin pianon kielet. Jalkani olisi katkaistava polvista alaspäin, kertoivat ja amputoivat jupikit.

Minä kulkeuduin itään, mutta sotakentällä luojani sapelit pilkkoivat käsivarteni irti ja torsoni heitettiin punaiseen virtaan. Kaulariipuksestani juutuin ajopuuhun.

Minä rantauduin etelään, mutta vuosituhansia hiipuva alkukoti kiehautti silmäni kuopissaan. Koptilaiskristityt käärivät minut pellavaliinaan ja lattiahautaan.

Minä käännyin länteen, mutta asumuksemme pehmeni sedimenttiin, sisälmykseni ilmestyivät sinisin äänin, kivettyminen sylissäni, minä itsenäni, näytin

ystävilleni: elän nimissäsi, sisimmässäni lisääntyminen.

Vilpitön ja surullinen ele, kuin sammakko, joka yrittää pyyhkiä silmästä saippuaa. Pesuhuone on sementtiä ja hiljaa. Likistyn tarvittaessa kuin mikrokosmos, olen polynomi ja kokonainen kieleeni asti. Mitä tarkoittaa vauva? Vihreän synonyymit saavat minut voimaan

hyvin. Valtavat rammat tulevat rymisten alas portaita, hevoset katoavat (ilmansuuntia). Tuolloin valo oli sujuvan imelää; silloin oltiin vielä pellossa kasvaneita; en haluisi milloinkaan muuttaa pois pellosta. Ihohuokoset kuin appelsiinin pinta, silmä valuu valon spektriä,

tähtipilven läpi on mahdollista nähdä lukemattomia. Sinun outo huilusi täyttää makrokosmoksen, infra- ja ultraäänillä. Käytännössä minä en tunne yhtään mitään. Minä, joka olen muinaisia päiviä. Luova, luovin. Kysymyksiä hajumaailmasta: miksi helmikuussa on aina

kusiset paikat? Vauva tarkoittaa hauvaa, aina. En tiedä, kuinka konnalle lopulta kävi, mutta tapaus on kummitellut mielessäni koko aikuisiän. Kaikki luonnossa perustuu quincunx-kuvioon, jopa luonnossa maksaminen. Se ei vahingoita ketään, jos trollilta katkoo siivet,

mutta kuinka on sammakon laita, vaikka sammakoilla ei ole siipiä kuin unelmissani. Tämä on metafora yhdestä ihmiselämän syvällisimmistä tarkoituksista, nim. saada mahd. paljon possua. Lopetin miettimisen siihen ja lähdin heti pois, se on viime kädessä yleis-

Varjostukset

Luet näissä romanttis-lyyrisissä kuvitelmissa mm. ”Kaikki kirjallinen tuotantoni on syntynyt projisoimalla ventovieraille motiiveja.” Sieluistani nousevat tyylit, ansioluettelot, innostuneet ylistykset, suonistot. Tunnen rintalastassani immateriaalisen maailmanmestarin.

Kosteiden hiusten kuvioima kangas, satumainen; loputtomasti huomioita. Tässä valotuksessa vereni on irrelevanttia ja bioluminesoivaa. Kirkaslimaisten lapsieni silmäripset kuultavat kuin tuntosarvet. Kaikki itkevät, he ovat itkemässä äärelläni, rannallani

puiden ja epiteettien katveessa. Lehtien pehmeät kultaukset ovat armeliaan maisemamaalarin. Sisätiloissa avaamme tanssimaailman manuaalit, kertovat miesten ankarat kumarrukset. Näin puhui Antonius, seulonnan isä, nasevia lauseita veistävä muurari Raumalta,

maailmanmainetta nauttiva värivikainen snautseri. Sieraimet ovat unessa viisaat. Vesiaiheiden, läpinäkyvän tai maitomaisen lasin ja kiiltävän teräksen sommitelmat kuvastavat terminaalista rakkauttamme. Tämä luvanvarainen oireilu on mainitunlaisen ammattimaista,

vartalo pysyy liikkumatta, mutta tasapainoaistissa lainehtii. Liikkeitäni rajoittavat spiraaliluut, omalaatuiset ja -lakiset anatomiamme yhdessä; kruunut, korusilmä, marginaaliseksi, silmukat. Rintaliivit lakastuvat, sukkanauhani häviävät tummasilmäiseen nurkkaan.

Kaikki näistä tiloista avautuvat näkymät kirjaan. ”Tunnen rintalastassani . . . immateriaalisen”, mutisen. Salanimieni elämänratkaisut eivät tyydytä minua. Itsensä myymistä siirtymäkautena? Minimivaatimus universumille on transitiivinen sulkeuma.

Lämpöväreily

Poteminen on ylentävää, haluan olla loppunut ja toteeminen, höyrystyä tähtiin tai virtoihin. Tämä alkoi siitä, kun olin naurettavan masentunut) tämä lyhytkestomuistista. Poden mustan ja stringien etymologiaa. Vedet ovat kalvenneet, kuten lumikvartsia, kreikkalainen

jää; molukkirapujen muotoilun & syvyyden hahmottaminen käy vaikeaksi. Silmäluomeni ovat kiertyneet sisäänpäin, luomikourut, entropian luotisuora syöksyy hukuttavan syvään kylmiin. Suomuihin kätkeytyvä metallinen fauna. Demorari, moratorium, remora.

Sitten unohdamme tämän ja aloitamme kaiken alusta. Hiilijalanjälkensä tiedostava housuunpaskoja kaataa kahvin lattialle ja kertoo minulle, kuinka televisiolupatarkastajat soittelevat jatkuvasti, hengittävät syvään kuunnellen TV:n ääniä ja tulevat koputtamaan ovelle,

”Maailmantuskan” poteminen on ajan tuhlaamista koska se mitä täällä kulutat tai olet kuluttamatta ei vaikuta köyhien maiden Muista vain että et ole korvaamaton ja kuka sinua oikeasti Mitään ei kannata eikä pidä Anna lapsellesi paras mahdollinen ensivaikutelma, abortti.

Toisessa kokeessa valojuova kulkee pinnalla olevan erittäin ohuen sateenkaaren poikki. Tein sitä itsekin nuorena, mutta nyt kun elämä on oikeasti lyönyt parrulla päähän, kysyn itseltäni, voiko vegetarismi olla joskus pikemminkin syömishäiriö kuin

Minusta on vaikea sanoa mitään järjellistä, pulssini on kuminen ja ylenantava. Poteminen, mietin, miettimeni, pidän itseäni automaattisesti yhdistelevänä. Otan käteeni ensimmäisen silmiin osuvan kirjan ja muodostan: lakkakerros tarttuu paperiin.

Aallot, haudat

                     vähä vähältä veden kotilomuodot

                                                          hiljalleen ajelehtivat vartalot

                              haudan silmäinen haltija täynnä hampaita, tähtien

                    maallista unta, arkisista sattumista, ihmisiä
                                                siluetteja. Pergamentin lukitsemat kylkiluut, lihas-

    kouristuksia itämaisissa saleissa, arkaaista, arkaaista . . .

                                                                             ruosteessa kankaasta, harsitusta, kourista . . .

                                karistan verta vuotavat hyväilysi
                                                              sormet hitaasti kourassani . . .

             raoista näen verhotut kevätuhrit, kehäkukkia . . .

       helyt varisevat, kuolleiden leivät . . .

                              silitän koiran kiiltävää kaulaa ja . . .

          kaukana rakeista taivasta . . .

                                                       kuin mehiläiset, viikatteet, haivenet . . .

                                     perheeni puhdistaa ja koristelee . . .

                                                                                      tuntemattomana, auttamattomana . . .

                               jaan katveet, otsakorut, korjaan . . .

                                                           elot, olot, huolet, ta . . .
            selkeä, sokea, musta . . .
                                                                                                kiviset hihat ja vanhat . . .

                                 ruumis, hetkellä kau . . .

                                                                                        aallot, haudat . . .

                 rit viver veret . . .

                                                                vanva keman aal . . .

                                           luut kuin liset . . .

                                                                                   misleit kiil . . .
                                                                                                                          maal teet ruos . . .
                         taas li ranta . . .
                                                            hau hatot har . . .

                                                     ta, ta, ta . . .
               sor sosis silsia . . .


                                                                                          ar, ar aal . . .

Kun he kertoivat siitä minulle, minä melkein itkin. Kyynelnesteeni valui miltei alaluomeni yli, mateli likipitäen valtoimenaan, panimovettä Kiialle, denimvirtsatiet. När något inte går som jag vill gråter jag av frustration. Tahdoin vain tehdä suunnitelmia! Suunnitella ja toteuttaa asiakaslähtöisesti toisille heidän näköisiään unelmia. Näin yksinkertainen on onnellisuuteni resepti, ja onnellisuusreseptini ansiosta saan erinomaista palvelua Puerto Ricon (pari tuntia lässytystä). Tätä on syödä salaattikebab kertakäyttötuopista? Olen vetelöitynyt ja innokas, tiedätkö mitä tarvitsen? Varmasti? Vedä eteeni keltaiset verhot & leikkaus toiseen kohtaukseen. Vielä saa taulukkonäätäkin hoitaa ihania neitoja, ostaa kaiken; nousen johtoportaita, saan sydäntauteja, rakkaudentyötä, spastinen uni, pneumonioita. Jo vain, ce n’est rien. Jag tycker att det är faktiskt lättare.

Science! I love it. Kaipaatko uutta ajateltavaa — vihannesmyymälöissä? Kysyn vidsikkäästi pyyntipäivää vaikka itse sanonkin men ingen skrattade åt saken. Pitäisikö minun? Haluan maatua. Yhtäjaksoinen syksy, huulet savea ja sanatyyppejä, silmät hajonneet, lehtiä. Seuraavaksi oksennamme kotiloita.