vähä vähältä veden kotilomuodot
hiljalleen ajelehtivat vartalot
haudan silmäinen haltija täynnä hampaita, tähtien
maallista unta, arkisista sattumista, ihmisiä
siluetteja. Pergamentin lukitsemat kylkiluut, lihas-
kouristuksia itämaisissa saleissa, arkaaista, arkaaista . . .
ruosteessa kankaasta, harsitusta, kourista . . .
karistan verta vuotavat hyväilysi
sormet hitaasti kourassani . . .
raoista näen verhotut kevätuhrit, kehäkukkia . . .
helyt varisevat, kuolleiden leivät . . .
silitän koiran kiiltävää kaulaa ja . . .
kaukana rakeista taivasta . . .
kuin mehiläiset, viikatteet, haivenet . . .
perheeni puhdistaa ja koristelee . . .
tuntemattomana, auttamattomana . . .
jaan katveet, otsakorut, korjaan . . .
elot, olot, huolet, ta . . .
selkeä, sokea, musta . . .
kiviset hihat ja vanhat . . .
ruumis, hetkellä kau . . .
aallot, haudat . . .
rit viver veret . . .
vanva keman aal . . .
luut kuin liset . . .
misleit kiil . . .
maal teet ruos . . .
taas li ranta . . .
hau hatot har . . .
ta, ta, ta . . .
sor sosis silsia . . .
ar, ar aal . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti