Kevyesti potkaisten se pintautuu   hengittää   torkahtaa   vajoaa. Tämä syvyyksistä noussut tai
nostettu kuriositeetti, tämä valtava silmä; tämä nahka: tämä jatkuu kireänä ruhon ympäri kuin

katutaide, tämä tuntematon elämänmuoto, nämä merkilliset vaiheet, jotka jokainen voi omin silmin
todeta, voitte kaikki todeta tämän omin silmin, hän on elänyt hämmästyttävän inhimillisen elämän.

Siinä vaiheessa hiljainen hetki tuntui todella hyvältä.

Atomit päättyvät matemaattiseen kuiskaukseen tai mitä ikinä ja   kirjapinot sortuvat   ihmiset
erityisesti ihmiset, betonirakenteet ja yhteiskuntajärjestykset liukkaasti kuin leikkauspöydältä,

Kliinisen valkoinen hänen    paljaiden jäsentensä taustalla    kädet yhä kuin liikkeessä
keskellä kaadettujen potkittujen liesiuunien pesukoneiden tiputuslaitteiden asetelmaa

Meillä ei ole mitään käsitystä, mistä he tulevat tai miksi he toimivat niin kuin he toimivat. He
jättävät taakseen asetelmia ja ruumiita, huutojen puute korostaa pirstoutuvien huonekalujen

kaatuvien kodinkoneiden moniosaisia

kiillotettujen saappaiden kimeää. Kiiltokuvamaiset tyttötähdet ja huikaisevat fantasiat kertovat
meille, kuinka mies valloitetaan: mies valloitetaan helposti kuin hius rintaliiveistä, ja Galápagos-

saarten jättiläiskilpikonnat, darwininsirkut ja sinijalkasuulat surmaamme viimeistä yksilöä myöten

raitameriahvenet tapamme miekoin ja puukoin, merileijonat nyljemme, nuijimme hengiltä delfiinit
pingviinit ja laavaleguaanit, tuhoamme adaptiivisen radiaation aikaansaannokset Lisää sotatiloja!
poikkeuksellisia tajunnantiloja! itsemurhayrityksiä! ulkotiloja! onnettomuuksia! kommutaatiomelua!

Tuntuu kuin sisälläni olisi palapeli, josta puuttuu pehmoeläimiä.

Kevyesti potkaisten rantaan ajautunut, turpea, täytetty, kumimainen, rasvainen säkki, tekosilmä,
turvonnut, luhistunut groteski. Nämä ratkenneet saumat, tämä evä, nämä eivät, tämä romahtanut

kita. En pysty erottamaan, olenko tunnettu kiinalainen lemmenjuoma vai monta kupillista suklaata.

löytöruno (yhdelle Kakelle)