12. syyskuuta 2011

ttömästi

Värit leviävät kankaalle ja kuvittelen, olen
maalaavinani punaista kuviota, joka heijastuu ikkunoista.
Hän kirjoittaa veteen kastetulla siveltimellä, jotta merkit
haihtuisivat. Aurinko kytee, sammuu,
pehmentyvää metallia seuraavat
iskujen kimeät timantit.
Mikä saa ihmisen toimimaan niin järjettömästi
toimistotuolissa? Vatsa on luovuttanut,
hiukseni pölyä, alaiseni ovat kuin en olisi.
En ole koskaan yksinäisempi kuin työmatkalla
seksichatissa, täällä olisi
vanhemmalle naiselle 20 cm kalu mesen kautta.
Harjoittelen itsemurhaa hotellihuoneiden ammeissa ja
katson hilarious-tunnisteisia videoita YouTubesta.
Slapstick-koira hauskuuttaa verkossa,
älä klikkaa jos tekee helposti häijyä.
Lapsi vai lemmikki? Nämä kysymykset
on hyvä käydä läpi, kun harkitsee jälkikasvun
hankkimista. Elokuvan teho perustuu siihen,
kuinka lohduttomana aikuistuminen kuvataan.
Savu virtaa pitkin räystäitä.
Mikään ei ole niin läpinäkyvää kuin
jörö, lystikäs, ujo, vilkas kääpiö.
Vieteistään huolimatta pituuskasvultaan vajavaiset eivät
voi tyydyttää Lumikin seksuaalisia tarpeita:
kääpiöt ovat mieskunnoltaan puolinaisia.
Sileeni on ½ mies ½ hevonen
satyyri on sekoittunut fauniin
kentauri ½ ihminen ¾ hevonen
harpyija on sekoittunut seireeniin
sfinksi ¼ nainen ¾ leijona
harpia harpyja on kotka
½ sarvikuono ⅜ virtahepo ⅛ merisiili
ja kaksi tomujyvää
kultaa. Kissa on pieni tutkain.
Askartelen huonekasveista yllätystä,
oranssi tausta on Cosmo Cricket
Hey Sugar Heart Strings,
ruusupaperi Sassafras Lass. Infantilismia,
regressiota, fallisia flamingonkukkia . . .
Tämä on ehdottomasti kesän
mauttomin kepponen. Pinta kannattelee
tuhkaa hetken; kuvioita, jotka painuvat
hitaasti veteen. Ensihämmästyksen
jälkeen kaikki palaa ennalleen. Tarjoan
puolialastomalle miehelle maihinnousukenkiä.
Hänen noustessaan hiekka tarrautuu
jalokivipölyksi paljaaseen selkään.
Kun poistumme rannalta, rakennus
palaa tai on tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti