3. syyskuuta 2011

Elämäni värikuvina

Jemaa el-Fnaan kirjavat nahat

Vanha kaupunki rakentuu etäisyyden vääristämistä äänistä.
Taottuja rautaisiä, lapsia elintarvikevärejä kirkuvissa autoissa.
Tämä on näyttelytila ja hiljaa. Aivan kuin maalauksen
myrkyllisyys saisi kohteen voimaan pahoin, rikot.
Arsenikkikorostukset, näytät; syanidivarjot. Kuin malli
vihaisi omaa ihoaan, kuin katsojaa, kuinka samastuttavaa.
Katseesta voi lukea, kuinka hänen tapaamistaan ihmisistä
kiinnostavimmat jäivät nimettömiksi. Toisensa jälkeen
yritykset kanssakäymiseen päättyivät ja päätyivät
pahvilaatikkoon avaamattomia kirjeitä. Tukkalaite
vieressämme hieroo puhdistusleikattua rannetta, käsi
kääntyilee kuin hämähäkki. Jotakin vanhentunutta,
kuten sormien tekniset sakset kirjoituskoneen
näppäimillä. Nakerran kuivamustekynän sähkönsinistä
korentoa ja vakuutun, että selkärankani katkeaa
niska-hartiaseudun venyttelyssä. Kiiruhdat hänen peräänsä:
Anteeksi, mutta teiltä tippui tämä, päänne.

Vedestä Graubündenin kantoniin
Aamulla piirrän yhtäläisyysmerkin ukkosen äänen,
hevosen tuoksun välille. Kuvioin iholle kirjaimia
ja sinun tulee arvata ne. Satula painaa märkään
karvaan jäljen, sade valuu alas harmaata laastia.
Horisontti on samea katkeama. Nämä
optiset ilmiöt; nämä ala-auringot, sivuauringot,
sivuavat kaaret, keinovalopilarit, horisonttirenkaat,
ellipsihalot, aurinkokaaret, yksikään ei ole esiintynyt
missään vaiheessa elämääni.
Nautin sateensuojassa voileivän ja kaakaon.
Telttakangas on pingottunut äänen taso.
Norot hiekassa, ratsun sieraimet, tuoksuja imuroivat karvat.
Päivällä ammun illallisen pisaroivasta puusta.
Kallion aalto kiiltää ja itkee. Sivuttaisliike rasittaa
silmiä, olen unohtanut piilolinssit
päähäni. Tämäkin huomio = pilalla.

Vuoteiden pehmeät automaatit
Unitila muistuttaa lääkitystä ja seuraavaa maalausta.
Ylöskirjatut unet ovat sisäkkäisiä, värikkäitä,
sisällyksettömiä; vatsalaukkuni saippuakuplia ja
bakteerilajien koti. Asun stalagmiittien
keskellä ja ongin sokeita luukaloja, jotain yhtä
tyhjänpäiväistä. Bakteerit vaikuttavat yksilön
terveyteen ja fysiologiaan. Mikrobiomi ja antidepressantit ovat
tajuntaa. (Moni ei halua olla alkoholia, huumeita tai lääkkeitä
käyttävän ihmisen seurassa, kaikki
eivät halua kuulla sinun ongelmistasi.
”Lääkitykseni on karismaattinen esiintyjä.”)
Tietoisuus on sivutuote, ylijäämää,
pintakasvustoa. Yksityisautoilija oppii ja automatisoi.
Tallenne opastaa sinua poistamaan itseltäsi
henkiset, mentaaliset ja tunne-esteet, jotka voivat
häiritä tehtävän suorittamista.
Vuosia myöhemmin olen ympäripäissäni
Helsingin keskustassa ja kylpyhuoneen lattialla. Liikutan
sormiani, mutta mitään ei tapahdu. Varpaitani, niska-
hartiaseutuani. Seuraan, kuinka
jalkapohjien lämpöjäljet sammuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti