24. tammikuuta 2011

Vuonna nanokupla sain merkittävän hyödyn ja aivohalvauksen. Tietokonekerroskuvat päästäni viihdyttävät minua kuten jäsenten liikkeet hermostunutta lasta. Poikani tuottaa pakkoliikkeitä ärsyttävyyteen asti, hän kanavoi, kaikki on kiellettyjen sanojen listalla. Jalkakäytävällä mykkäelokuvallisia ajo-ohjeita. Käsimerkkien tarkkailu miellyttää minua, alkumerkitykset kommunikoidaan kielettömillä eleillä. Yläruumiini elämäkerta.

ymmärrätkö sä/ että valheistasi sun/ mun sydämeeni arpi jää

En osaa radion kieltä, näen neidoissa kolareita. Malarialääkkeet ja muut käytännön hommat olen hoitanut, tutut kyllä järkyttyivät, eikö se ole barbaarien maa? Olen tavallaan valmis, mutta kuitenkaan en. Pensaiden sivuttaisliike pikakelauksella. Minua tyydyttää nähdä huone, tuoli ja pöytä, voin järjestää huonekalut haluamallani tavalla, sisustaa, istua, kannattelen tuolia, lojun kummallakin, saatan pilkkoa. Suhtaudun poikaani, lapsilukkoihin,

salaovia, ansalankaa, sakaramiinoja, panostettuja leluja, lasimurskaa, myrkkyneuloja, syttyviä nesteitä, nauloja. pyytimet, jalkanarut, permit, satimet, loukut. Ilmaisuni repeilee paikoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti