ja vuorovesilukkiutunut taivaankappale
”Minun planeettani”
hän jatkaa ja kartoittaa (arvioi)
deklinaatio -07° 43’ 20”
eksentrisyys 0,2
inklinaatio 5,1454°
keskietäisyys 11 494 200 km
keskilämpötila -8,2 °C
kiertoaika 86,8 vrk
libraatio 7°11’
lukkiutunut 1:1-resonanssiin
painovoima 11,76730 m/s²
)
Se tuo mieleen jotain. Eteneminen kohti Jousimiehen tähtikuviossa olevaa kohdetta arvokkaasti kuin ihmisen koko elämänkulku kehdosta hautaan. Lohkaistua hiljaisuutta. Äänettömyyden kappaleita, joiden sisään voi astua, kuulla vain ruumiin huminan. Mutta tämän ponnistuksen jälkeen mikä tahansa . . . Niin, millaisia ääniä? Kuinka voimakasta tuulta vieraiden eliöiden huojuvissa varsissa? siivekkäitä eliöitä? ryömiviä eliöitä? loikkivia hiipiviä vapisevia eliöitä
”Haluan . . .”
”Niin?”
Laskeutumisvaiheessa viileitä pisaroita pitkin selän kaarta. Vartalon ja raajojen lihaksia, luisia nikamia ja tyynymäisiä välilevyjä, toisin sanoen natisevia eliöitä
Sirkumpolaarinen revontulikehä avaruudesta katsottuna. Tämä origamitähti.
Tuo kuulostaa ”tulivuorelta”. Planeetalla on vain hienoista laattatektoniikkaa, mutta . . .
Keskittykää origamiin.
Keskustähti on pinnalta katsottuna noin neljä kertaa Aurinkoa suurempi. / Planeettaa kiertävä rengasjärjestelmä halkaisee niin valoisan kuin pimeän puolen taivaan. / Tähden valaisemalla puoliskolla yhteyttäminen tapahtuu yksinomaan fotosynteesin (kääntöpuolella kemosynteesin) kautta.
Kuinka ärsyttävää, etten saa otetta toimintaa synnyttäviin henkilöhahmoihin. En ymmärrä heidän motiivejaan.
Satoja lajeja, joilla on kymmenittäin valoa aistivia silmätäpliä ja yksi liikkumistapa. / Lajeja, joiden kosteustasapaino määräytyy ympäristön mukaan. / Lajeja, jotka ryömivät amebojen tapaan.
”Haluan tuon itselleni.”
”Riittämätön ohjeistus.”
Nämä piipohjaiset elämänmuodot keskustähden jatkuvassa valossa. Nämä nisäkäsmäisten matelijoiden valtavat laumat, jotka tallovat planeetan valaistun puoliskon lukemattomien ulokkeidensa alle, tarvitsevat nimen. Parvi, ryhmä, lauma, katras, liuta, tokka, joukko tai joukkio, ennen kaikkea nisäkäsmäiset matelijat on nimettävä yhtä hyvin kuin puupiikkisika tai vesinokkaeläin.
Mutta mitä sivallan peitselläni, jos en saa tätä itselleni? Mihin minä suuntaan alkukantaisen aggressioni, tukahdetun sukupuoliviettini, kauniit muistoni, hetken huuman, alkeishiukkaseni, elektronini ja protonini?
Nämä niityt olen nimennyt, mutta se on salaisuus. Valymn on kuloutunut napamanner täynnä elämää. Metomphos niin kuin iholle pingottunut hius. Tuolla vihanta Sequilon. Yksinkertaisinta on luottaa tuuleen ja veteen. Tuossa Tlosus, jossa Aphoön laskee mereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti